Minä olen lapsena ollut äärettömän kaavoihin kangistunut. En millään voinut ymmärtää, mikseivät pikkusiskot halunneet pitää tonttulakkeja päässä. Tietysti koko jouluaaton. Ja tonttulakin kuului olla punainen, kulkusella varustettu ja mielellään ilman mainostekstejä. Tästä viimeisestä kohdasta olin valmis joustamaan. Vaan kun tuo aiemmin kirpparilta ostettu kangas näytti aivan tonttulakkikankaalta. Tuo ei ole punainen, tuohon tuskin tulee kulkustakaan, mutta mainostekstiä tuossa ei ainakaan ole.

Heti kun kangas oli saapunut kotiin...

Niin siitä valmistui tonttulakkeja. Kuopuksen kokoisia kaksi. Sopii aivan äärettömän hyvin kuopukselle, niin värin kuin mallin puolesta. En viitsi laittaa parempaa kuvaa, mutta kuopukselle taitaa sopia vihreä. Äidin pikkutonttu. Kuopusta on hiukan lahjottu. Ja tonttulakki on otettu suoraan märkien kuivumaan menevien pyykkien korista, mutta pitihän tuo kuvata.

Vielä kuopuksen tonttulakin hiippapuoli. Malli on oma. Tai siis malli ja kaavat ovat omat.

Esikon kokoisia lakkeja on neljä, siis neljä, mutta kun oli niin kivaa ommella... Ja otin taustalla kuivuneen lakanankin pois. En ehtinyt ottaa kuopusta kuvatessa, muuten tonttulakkia olisi saanut kuvata mytystä lattialta.

Esikon lakki on sekä märkä, että ryppyinen. Mutta kumpikin lapsista kelpuutti vihreät tonttulakit. Taitavat nykyajan lapset olla vanhempiaan avarakatseisempia.

Ennen noita vihreitä ompelin esikolle tonttulakin liikkarin "joulujuhlaan". Tähän kyllä sopisi kulkunen. Noihin vihreisiin en ajatellut laittaa.

Tästä tuli esikolle hiukan liian iso. Mutta omaksi onnekseni itselle sopiva. Melkein punainen, kulkunen, ei mainostekstejä. Sopii siis minulle. Malliltaan nuo vihreät ovat hauskemmat. Mutta ihan kelvollinen tämä ensimmäinen harjoituskappalekin. Ja kuten arvata saattaa niin tähän ei käytetty niitä aiemmin löytämiäni sydänkankaita. Ei nehän olivat kuin uusia. Ei niitä raaskinut saksia. Vaan vanhaa kuluneenpaa sydänkangasta... Mutta kun jätti keskiosan rauhaan niin reunat olivat vielä tukevaa ja kirkasta väreiltään.