Aluksi oli kesä, auto ja tienviitta lähikunnan kirpparille. Sitten oli kesä, auto ja pieni pino kankaita. Kirppari oli jonkun omassa vajassa. Sieltä löytyi Finlaysonin pöytäliina, sellainen neliö. Tämä oli yhdestä reunasta vähän purkaantunut ja muutama pieni ikitahra. Mutta pitkällisen suunnittelun jälkeen sain kaavat aseteltua haluamallani tavalla. Kierrettyä rikkinäisen kohdan, mahdutettua kaavat liinalle ja vielä niin, että kuviot kohdistuvat kivasti. Ikitahrat jäivät paitaan näyttämään merkkejä kankaan entisestä elämästä liinana. Tahrat eivät mitenkään hyppää silmille, liina kun on niin värikäs. Ja kohta tuossa on jo uusia tahroja.

Paidan kaulus on kyllä ihan kokonaan punainen, kuvassa vaan vähän vinossa.

Kaava Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle kirjasta, kietaisupusero. Kirjastosta vihdoin ja viimein. Ja kaavaa ei tarvinnut muokata yhtään, huippua. Näitä taitaa tulla vielä lisää.

Ja käytössä, juuri sopiva kuopukselle. Tykkään.

Tuo kuopus on vaan niin hankala kuvattava. Mutta kyllä noista nyt hiukan saa selvää.