Meidän piha on kuin viidakko. Nurmikko on leikattu kahteen kertaan aivan alkukesästä. Ja tähän sitten lisätään hirret ja muut talopaketin osat. Sekä tietysti se vakio kaatiskeko. Ja ne miljoona työhärveliä, mitä rakentamiseen tarvitaan. Hiekkalaatikko ja keinut poissa käytöstä, kekona pihalla. Kuraa, vesilätäköitä... Piha on siis kaameassa kunnossa. No kohta se alkaa ainakin noista hirsistä tyhjenemään. Mutta nyt kun isoimmat ajot isoilla autoilla pihassa on jo ajettu, niin alkaa taas löytymään pientä innostusta pihan laittamiseen.

Harmi kun en ottanut ennen kuvaa, mutta tässä yhden muutaman tunnin aherruksen tulos. Aivan vasemmalla seinustalla viime syksynä siirretyt juhannusruusut etsitty heinien seasta. Niiden viereen siirsin jotakin kukkia. Kaikki omasta pihasta siirretty vain hiukan järkevämpään paikkaan. Oikealla kuvassa katajakin löytyi heinien seasta. Samoin karsisin kärsineitä oksia männyistä. Ottanut koville männyillekin tuo talopaketin rahtaus. Esikko leikkii kärpästä. Surrrr...

Sitten seuraavana päivänä hain naapurista vuorikilpiä ja vaaleanpunaisia ruusuntaimia. Jäävät tuon katajan taakse piiloon. Ja muutaman kiven vuorikilpien taakse omasta kukkapenkistä. Tuohon eteen ajateltiin istuttaa joskus karviaisia tai muita marjapensaita. Kuten myös tuohon pöydän ja kottikärryjen luokse. Viime syksynä kaivettiin ylös ja poltettiin iso karviaspensas, jonka joku elukka aina söi. Haketta laitoin vähän estämään heinittymistä. Hakkeena toimii polttopuista irronnut kaarna. Ilmaista tämä pihan laitto. Kunhan on varaa niin ostetaan noita marjapensaita.