Tässä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä. Lapset katselivat ihmeissään isoa rekkaa. Kerrankin tappelematta nätisti vierekkäin. On kyllä viimeisen kuukauden aikana nähty jos jonkinmoista isoa autoa. Sovitaan, että kukaan ei katso likaista ikkunaa ja pyykkitelinekin kuuluu olohuoneen vakiovarusteisiin nykyisin. Turha viedä poutapäiviksi pois, kohta kuitenkin taas sataa.

Auto sitten otti ja hajosi. Syy ei varsinaisesti ollut kenenkään, mutta riittävästi vesisadetta ja huonoa tuuria mukana. Auto hajosi keskelle tietä, joten naapuritkin olivat sitten jokusen tunnin ilman mahdollisuutta kulkea tietä autolla. Mummo pääsi kuskaamaan miehen siskon töihin. Onneksi on mummo. Hajonneen auton lavalta puutavaa ja hirsiä saatiin purettua naapurin pellolle. Josta mies sitten tuon kuvassa näkyvän härvelin kanssa siirsi niitä meidän omalle pihalle. Tämä lava jäi sitten naapurin pihaan ja näistä onnistuttiin purkamaan ainoastaan nuo lyhyet paketit. Loput odottelevat purkamista tuossa muutaman kilometrin päässä. Kunhan se hajonnut auto tulee kuntoon. Joskus tällä viikolla, ei vesisadetta kiitos.

Myös kattotiilet ovat jo saapuneet. Samoin kuvan ottamisen jälkeen ovat saapuneet ovet ja ikkunat. Kivaa. Hirsiä odotellessa. Onneksi meidän pystytysporukan edellinen homma on hiukan viivästynyt niin suurta vahinkoa ei ole kenellekään koitunut. Kaikesta huolimatta viikonloppuna harmitti ihan kiitettävästi. Piha on kyllä niin täynnä kaikenlaista pakettia, että ei meinaa kulkemaan päästä. No ainakaan ihan joka kohdasta. Päätettiin sitten käydä moikkaamassa muumeja, jotta harmistus unohtuisi.

Esikosta ei näy kuin vähän lakkia kun Niiskuneitiä kävi halaamassa. Ja hyvin unohtui harmistus, ainakin hetkeksi.