Kävimme eilen koko perheen voimin katsomassa erään talotoimittajan lähes valmista taloa. Olemme aiemminkin tämän samaisen talofirman myyjien kanssa jutelleeet. Ja tämän talofirman taloesite on luettu jo hiirenkorville. Vaikuttaa edelleen ihan hyvältä, he jopa tietävät tuotteensa hinnat. Toisin kuin suuri osa muista talofirmoista... Heillä on esitteessään myös monta meille sopivan kokoista taloa, eikä niitä linnoja, joiden rakentamiseen vaaditaan hiukan paksumpaa lompakkoa.

Mutta se talo, se oli ihana, aivan ihana.

Talo oli samankokoinen kuin meidän vielä haaveissa oleva. Tilaa oli aivan riittävästi. Heillä talo oli kahdessa kerroksessa, me haluaisimme talon yhteen kerrokseen. Olemme miettineet ovatko lastenhuoneet liian pieniä, mutta ei juuri sopivia. Tämä talo ei siis ollut myynnissä, vaan se oli jonkun perheen oma ja sitä käytiin vain ihailemassa. Heillä oli sama tilanne kuin meillä, olivat rakentaneet samalle tontille homeisen talon tilalle uuden. Heillä oli todennäköisesti myös lapsia, ainakin lasten leluja oli pihalla. Talo oli vielä samassa kunnassakin. Aika jännää olenkohan törmännyt talo omistajiin, vaikka kaupassa.

Mutta se talo, se oli ihana, aivan ihana.

Olemme käyneet katsomassa ystäviemme uusia taloja. Ne ovat olleet hienoja, heille sopivia, mutta eivät ne näyttäneet meidän kodilta. Olemme miettineet hirsitaloa ja nyt sen nähtyämme, se näytti vielä paljon paremmalta kuin uskalsimme toivoakaan. Ainoastaan vanhat talot ovat saaneet aiemmin minussa aikaan samanlaisen reaktion. Kaapit ja muutama muu yksityiskohta eivät olleet aivan meidän näköisemme, mutta sehän ei ollutkaan meidän talo.

Mutta se talo, se oli ihana, aivan ihana

Olimme kertoneet esikolle menevämme katsomaan taloa. Kertoneet, että rakennetaan sitten siihen kalliolle samanlainen. Esikko oli oikein mallikelpoinen koko sen ajan kun äiti ja isi jutteli myyjille ja kiersi taloa. Lähdimme ajamaan takaisin kotiin, niin esikko ihmeissään kyselee takapenkiltä eikö me otettukaan taloa mukaan. Meinasi raasu varmaan, että äiti ja isi osti talon ja unohti ottaa sen mukaan. Minä taidan leijua vieläkin jossain korkealla, jalat irti maasta.

Mutta se talo, se oli ihana, aivan ihana

1656648.jpg
Tästä sen talon pitäisi sitten aikanaan näkyä, koivun vasemmalla puolella. Ja tuo sähkötolppa siirtää, siirron hintaa ollaan vaan tässä kohta vuosi odoteltu.