Löysin kirpputorilta itselleni hamosen, ihana kangas.  Hieman liian pitkä minulle, mutta alkuun ainakin saa kelvata ihan näin. Käytössäkin jo ollut. Mieheni mukaan ei hänen makuunsa, mutta onneksi ei hänen olekaan. Meillä kun on niin kovin eri maku. Kauhulla jo odotan uuden talon tapettiostoksia, värin valintaa... Olemme aina ihmetelleet, kuinka muut parit onnistuvat valitsemaan tapetit niin nopeaan. He saapuvat kauppaan ja mies kysyy onko tämä hyvä? Nainen vastaa otetaan tuo ja sitten mennään kassalle. Me katselemme ihmeissään ja jatkamme tapettikirjojen selailua ja viimein löytyy sopiva, liian kallis ja etsintä jatkuu... ...jatketaan huomenna. Onneksi nykyään on netti, voidaan katsella malleja sieltä.

Tässä kuitenkin tämä hamonen.


Ja käytössä, tosin vain lyhyen aikaa, kun puuhommat kutsuvat jälleen.