Loputkin hirret löysivät kotiin. Ihanaa!

Miehellä on nyt kesäloma ja muutaman kerran olen päässyt ihan yksin kirpputoreille. Tai en yksin,  vaan aikuisten seurassa. Ja muutamalla ei vakikirpputorillakin on kierretty.

Minusta tosi kiva verhon toinen puolisko. Tällä kertaa verhoja ei jaettu vaan niitä oli alkujaankin vain yksi. Voisikohan sitä laittaa verhot eriparia? Tai sitten tästä voisi tehdä ison taulun. On niin hieno kangas, etten raaski leikellä. Ehkä pöytäliinaksi. Mutta nousi heti yhdeksi lempparikankaaksi.

Pikkusiskoni löytämä pöytäliina. Onneksi pikkusiskolla on hiukan erilainen maku. Minua jo hiukan kadehdutti, että pikkusisko löysi nyt itselleen aivan ihanan pöytäliinan. Mutta pikkusisko sanoikin ajatelleensa minun pitävän tästä. Pikkusiskokin kyllä löysi paljon kaikkea kivaa. Esikko matkii kaverin vauvaa, kun pötköttelee lattialla. Esikolla on päällään lempparivaatteensa. Juuri korjasin puvusta hajonneen polven. Vielä hetken aikaa mahtuu.

Kuopukselle pussilakana ja samaan sarjaan tyynyliina. Kuopukselle sopivia pussilakanoita ei olekaan kuin muutama. Ja niistäkin vain yksi hieno. Muuton yhteydessä täytyykin taas varata kirpputoripöytä, niin saa mummon ja omia romujaan myytyä. Nyt puhutaan sitten muutosta, kun talopaketti eilen kerran saapui. Hih.

Pieni kangaspala ompeluksiin.

Vauvan pussilakana. Taitaa olla liian pieni kuopukselle. Täytyy mittailla, kunhan tulee pesusta.

Myös tämä pussilakana on mittailematta. Katsellan kenelle sopii.

Ja vielä käsipyyhe käyttöön. Minulla on vinksahdus myös näihin vanhoihin pyyhkeisiin. No pyyhkeitä meillä onkin aika vähän. Tai on niitä aika paljon, mutta niillä on niin paljon käyttöä, että loppuvat välillä kesken. Ja kun välillä talvella on suuria ongelmia saada pyykki kuivumaan. Niin eipähän tarvitse huolehtia pyyhkeiden loppumisesta.