Onnenapilat ennen...

Ja jälkeen...

Eivät nuo tinalle vedä vertoja, mutta onneksi lapsilla ei ole vertailupohjaa. Joten onnenapilat jäävät meillä uudenvuoden tinaksi. Jostain on luovuttava, jos ei halua lyijyä sulatella ja höyryjä haistella. Ihan toimivaa ja ennustaminen onnistuu. Lapset tykkäsivät valaa mehiläisvahaa ja esikko sai ensimmäistä kertaa valvoa siihen asti kun raketit oikeasti ammutaan. Itse ei raketteja ostettu, mutta muut niitä lähistöllä ahkeraan paukuttelivat. Käytiin esikon kanssa ihanassa kuutamossa raketteja katselemassa. Maa oli luminen ja kuu valaisi maiseman valoisammaksi kuin marraskuun pimeimpinä päivinä. Ja yhden uudenvuoden lupauksen tavallaan tein. Yritän enemmän juhlistaa näitä vuosien varrelle sijoittuvia juhlia. Esikko alkaa olla jo sen ikäinen, että osaa odottaa juhlia. Kuten nyt odotti uutta vuotta, sai valvoa pitkään, valaa "tinat" ja mennä ulos katsomaan raketteja. Ja vanhoja tähtisädetikkujakan löytyi vielä kaapista. Ja ne poltettiin loppuun. Mitähän kivaa sitä keksisi rakettien ja tähtisädetikkujen tilalle. Voisi olla jotain aivan erilaistakin. Täytyy jotain keksiä.

Meillä oli tietokone korjauksessa ja äkkiä sitä on tähän härveliin koukuttunut, ihan äkkiä käyn kurkkaamassa säätä, uutisia, blogeja... Ai niin se tietokone on huollossa. On se outoa, tähän omaan blogiin on vaan koukuttunut, on niin kiva selvitellä ajatuksiaan johonkin. Voisihan sitä tietysti pöytälaatikkoon kirjoittaa, mutta ei se ole sama. Ja nyt lähiaikoina on ollut voimat niin vähissä, että on on tainnut eniten olla noita kirpparilöytöjä. Tai ei ehkä voimatkaan niin vähissä, vaan vielä enemmän aika kortilla, kiireinen syksy.