Kuvat ovat jo parin viikon takaisen pakkasyön jäljiltä. Mutta kun nuo neidit eivät meinaa nukkua päikkäreitä yhtä aikaa. Ja en oikein osaa keskittyä kirjoittamaan, jos ovat hereillä. Kuopuksen ollessa hereillä kirjoittaminen tuskin edes onnistuu. Kaikkea vasten on noustava seisomaan huterille jaloille ja välillä unohdetaan pitää kiinni. Ja hups.




Laitoimme vielä esikon kanssa kanervan tolpan nokkaan. Tuon emalikattilan olen noukkinut kaatopaikan metallinkeräyksestä. Ja mies häpesi.

 
Muutama talviomenakin löytyi vielä silloin.


Aurinkoisia aamuja lisää kiitos.