Joskus kun en vielä edes odottanut kuopusta, kirpputorilla tuli vastaan tämmöiset. Esikolle olivat jo auttamattomasti liian pienet. Vetoketju oli itse vaihdettu niin rumasti, ettei mitään määrää. Onneksi esikon kummitäti on taitava ja vaihtoi uuden tilalle ja siististi. Ehkä kaikkein lempparein puku. Hieno ja käytännöllinenkin. Viimeisillä käyttökerroilla kuopuksen oikea pottuvarvas vaan alkoi kurkkimaan. Sen taidan osata itsekin korjata.

Muutama muu ruskea unelma.

Bodeja kirpputoreilta.