Vihdoin löysin esikolle kaavan hamoseen. Suuri Käsityö-lehti maaliskuu 2005. Kirpparin ilmaislaarista joskus löytynyt lehti.

Täytyy ottaa kaikki ilo irti, kun esikoinen vielä suostuu pukemaan vanhoista kankaista tehtyjä hameita yllensä. Ohjeessa olkapäillä oli käytetty tarroja, minä sain lainaksi ystävän neppipressin ja olalla on ihanaiset nepit. Hiukan tuo ompelukone tekee huonoa jälkeä näissä ohuissa kankaissa. Todella paksut kankaat taas tuo ompelee todella nätistä. Mutta muuten olen ihan tyytyväinen tähän kokeilukappaleeseen. Liivihame kesäksi on valmis. Leikkasin kankaat jo toiseenkin liivihameeseen, esikon kelpuuttamasta kankaasta.

Ja sitten eräältä keskustelupalstalta napattu idea.

Värjäsin äp-haalarin vihertävällä pesukonevärillä.

Pupujussiin ja sisäkankaiseen väri tarttui kivasti, päälikankaaseen vaan haaleasti, tämä kyllä olikin etukäteen tiedossa. Ihan kiva tuli, ei erityisen hieno, mutta tuo oli niin tylsä kuin voi olla. Nyt pupu erottuu kunnolla, alkujaan pupu ja sisäosa olivat puvun kanssa saman värisiä. Puvun ostin paikalliselta kirpparilta 3€, pakkohan tätä oli testata ja kun haalarikin muutaman viikon jo ehti olla siellä myynnissä, niin ihan pakkohan se oli pois ostaa ja testata. Puku on vauvalle vielä iso, mutta ehkä syksyllä kauppahaalariksi.

Esikon kanssa siivoiltiin esikon vaatekaappi. Suurin osa vaatteista onneksi sai tuomion jäädä kaappiin, muita vaihtoehtoja olivat kirppispinoon, pikkusiskoille, matonkuteiksi ja muutama vaate päätyi jopa roskikseen. Yksi hihoistaan ja etumuksestaan tahriintunut paita vältti päätymisen roskikseen tai matonkuteiksi.

Hihat leikattiin poikki ja tahrat lähtivät hihojen mukana roskiin. Saumurilla vaan ompelin etteivät purkaannu. Ja etumuksen tahra peittoon kirpparilta ostetulla pienellä pitsiliinalla.

Pikkusiskoja odottamaan.

Kierrätysompelua...

Esikon kirpparilta ostettu paita saapui pesusta täynnä ikitahroja. Esikko oli pikkuisen askarrellut, lue liimannut. Minua hiukan harmitti.

Paidasta tuli kuopukselle lakki. On kuopuksen päässä oikeasti suloisen näköinen. Ei tuollainen vimpulan näköinen kangaspala. Resori kirpparilta ostettu. Juuri osui tahraton kohta siilin kohtaan. Esikko oli vaan kovin nyreissään, kun lakki olikin kuopuksen kokoluokkaa. Itseä ei harmita enää tahrainen paita, kuopus on niin suloinen lakki päässään.

Kuopukselle kirpparilta ostetusta bodista paidaksi, resori vaan alareunaan. Näitä isokokoisia bodeja on nyt löytynyt useampi kivalla kuosilla. Muuntuvat onneksi helposti paidoiksi ja pääsevät käyttöön. Minusta tässä bodissa on aivan ihanat värit. Resori on tilattu joskus aikoja sitten Myllymuksuilta.

Juuri kun viimeksi kehuin, että vaikka mitä kivaa löytyy kirppareilta. Niin nyt oli hiukan huonompi saalis. Mutta ihanuuksia löytyi kuitenkin.

Pupujussi 0.50€. Paikalliselta kirpparilta, pussissa oli muutakin sälää, mutta ne lähtivät heti omiin kirpparille myyntiin meneviin ryjiin.

Aution neuleen potkari. Vetoketjusta päätellen aika vanha ja suloinen. Mikä järjen ääni, eihän meillä ole edes käyttäjää potkareille.

Ja kun sitä järjen ääntä tunnetusti ei löydy. Niin 2€ ihanainen froteinen nallepotkari. Kainalosta täytyy reikä paikata. Mutta aika suloinen. Tanskalaista retroa, lapusta päätellen vanha on tämäkin. Alkuun katsoin tätä nallepukua, että mikä kamala fleecestä ommeltu nalle puh potkupuku. No onneksi katsoin uudelleen.

Sitten uudempaa tuotantoa. Tutan norsuja, yksi kivoimmista kuoseista mitä tiedän.

Bodi kuopukselle. Oikeasti kauniin vihreä.

Kirpparilta jo aiemmin ostettu bodi ja resori. Lopputulos kuopukselle paita. No ei ihan täydellinen värien harmonia. Mutta kuva vielä vääristää tuon resorin liian vaaleaksi.

Esikon kirpparilta ostettuun Maripaitaan oli tullut reikä ja pitihän se korjata. Hello Kitty ostettu jopa ihan uutena H&M:sta. Ostettiin kaksi pakettia ja molemmissa on kolme Hello Kittyä. Nyt esikko on yrittänyt etsiä vaatteistaan reikiä ja tahroa, että saisi Hello Kityt peittämään ne. Hiukan olisi tehnyt mieli ostaa kuopukselle myös Barbababa-bodi. Mutta pysyin nuukuusviikon teemassa ja jätin ostamatta. No olisin kyllä varmaan muutenkin jättänyt ostamatta.

Ompelin paidalle kaveriksi housut. Tai ei niitä juurikaan tarvinnut ommella. Vetoketjun paikka vaan kiinni ja resoria...

Hassun matalalta näyttää jalassa nuo huosut, mutta resori pitää housut kyllä hyvin ylhäällä. Kangasta vaan ei riittänyt yhtään ylemmäs. No korkea resori korvaa matalalle jäävän kankaan.

Kuopuksen ihana potkupuku hajosi peffan kohdalta. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt mitä ihmettä tuosta tekisi. Jotain noin ihanasta kuosista on kuitenkin pakko tehdä. Näin joskus Pikkukiisken kotona blogissa rikkinäisestä potkupuvusta tehdyn takin. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Sitten vain sakset käyttöön ja potkupuku poikki reikien kohdalta. Kirpparilta ostettua resoria alaosaan ja mies töistä tullessaan vetoketju ostoksille. Paita on jo likainen, kun kuopus päivällä testasi paitaa. Ei anneta sen häiritä.

Voi kuinka minua harmitti, kun potkupuku aikoinaan hajosi. Nyt ei harmita ihan niin paljon, kun koupus ei enää mahtuisi potkupukuun, mutta paita mahtuu vielä pienen hetken.

Ompelin pienen väliompeluksen.

Esikon kirpparilta ostettu paita sai jämäpalasta koristeen etupuolelle. Hassun epämuodostuneelta näyttää kuvassa. Oli minusta ihan kivan näköinen luonnossa.

Kuopus vähän asettelee paitaa paremmin näytille.

No  nyt on hyvä.

Kuopus kun ei ole vielä oppinut täysin kuivaksi, niin annoin itselleni luvan ommella vielä vaippoja. Ja esikoinen tarvitsi vielä pitkään yövaippaa, vaikka päiväkuiva olikin jo 2 vanhana. Niin ehkä vaipoille on vielä pitkään käyttöä.

Jo monta kuukautta sitten valmiiksi leikattu vaippa, vihdoin sain ommeltua. Samalla kaavalla kuin aiemmat vaipat. Päälikangas kirpparilta ostettu pyyhe ja sisäkangas mummon vanha pyyhe. Kuopus yleensä ilmoittaa heti kun vaippa on märkä, jolloin sisäkankaalla ei nykyisin enää ole merkitystä. Jotenkin tuon pyyhkeen kuviointi sopii minusta kivasti vaippaan.

Sitten apinalle apinavaippa. Meidän kuopus on ihan mahdoton kiipeilijä ja toisinaan kutsutaan kuopusta apinaksi. Aiheutti hieman nolon tilanteen kahvilassa. Esikolla on varsin kuuluva ääni ja apina kiipeili taas... Ihanaista joustofroteeta Sampsukasta päälikankaana. Sisäkankaana ja tukikankaana vauvan lakana, esikon äitiyspakkauksesta.

Luulin jo käyttäneeni kaikki vähänkään isommat palat tätä ihanaa kangasta. Mutta vielä löytyi muutama  pala,  kaksi yhdistettynä riitti juuri ja juuri vaipaksi ja sain kuviotkin kohdistettua. Tuurilla palat osuivat hyvin toisiinsa. Ei ollut  mahdollisuutta asetella paloja muuten. Sauma osuu tuohon eteen, samaan kohtaan kuin tuo ryppy kuvassa. Sisäkankaana mummon vanha pyyhe ja tukikankaana samaista lakanaa kuin apinavaipassa. Näissä kahdessa viimeisessä kaavana jo aikoinaan esikkoa palvellut, jonkun itse tekemä vaippa pienin muokkauksin. Ollut hyvän mallinen molemmille tytöille. On vaan sisävaippa ja nämä ovat sisätäyttöjä, mutta pikainen testaus ainakin vaikutti mallin olevan kuopukselle ihan hyvä. Sain myös yhden pussukan ommeltua valmiikis, mutta se menee mahdollisesti lahjaksi, joten sitä en vielä esittele.

Esikolle kierrätettynä, mutta puhtaana tullut paita. No ei ollut puhdas enää esikon käytön jälkeen. Hihat olivat aivan likaisen harmaat. No hihat poikki ja paidasta tuli T-paita. Saumurilla vaan ompelin, etteivät hihat purkaannu. Ja T-paita lähtee odottamaan kuopuksen kasvamista. On esikolle jo liian pieni.

Kuopukselle liian vauvamaiset potkuhousut muuntuivat hieman isomman tytön housuiksi. Molempia kavensin ja lisäsin lahkeisiin resorit jalkaterien tilalle. Kuopus on niin siro, että piti molempia pöksyjä kaventaa. Nuo punaiset ovat vielä liian isot, mutta nuo vihreät pääsevät heti käyttöön. Vihreät ovat mummon kirpparilöytöjä (Tutta tuote), punaiset (Tutta) omia kirpparilöytöjä. Resorit mummon kymmenen vuotta marinoituja...

Juuri sopivan simppeliä ommeltavaa.

Olen aina ajatellut olevani aika tavallinen. Samoin olen ajatellut meidän toimivan monessa asiassa aika tavalliseen tapaan. Joissain asioissa ehkä hieman ekologisemmin, mutta kuitenkin ihan normaalin rajoissa. Sitten on hörhöasteikolla, kun ollaan täysin omavaraisia, lapset kotikoulussa jne...  Minusta olemme siis varsin tavallinen perhe.  Minua ympäröi ilmeisesti aika samoin ajattelevien ihmisten piiri ja toisaalta suvaitsevien ihmisten piiri, toisilla on lapsia ja toisilla ei. Vaikka monia asioita tehdään eritavoin, kaikki ovat sinut omien valintojensa kanssa ja toisten tekemiset ei häiritse, vaikka ne poikkeaisi omista. Yksikin hyvä ystävä käytti samanikäisen esikoisensa kanssa (kuin meidän esikko) kertakäyttövaippoja ja me kestoja. Kumpikin oli tyytyväisiä ja kumpikaan ei paasannut toiselle asiasta. Vaipat vaihdettiin vauvoille vieretysten ja ihmeteltiin hyvässä hengessä toistemme ratkaisuja.

Mutta sitten aina lähdettäessä suureen maailmaan herään todellisuuteen. On asioita joita ei saa sanoa ääneen. Kestovaipat, 6kk täysimetys, taaperoimetys ja kotiäitiys, näitä olen oppinut jo varomaan tässä 4,5 vuoden taipaleellani. Nämähän ovat suoraa arvostelua kertakäyttövaipoille, pulloruokinnalle ja päivähoidolle.  Meilläkin lapset menevät aikanaan hoitoon, meillä on molemmilla käytetty myös kertakäyttövaippoja, ei paljon mutta käytetty kuitenkin, no tuttipullosta ei ole juonut kuin esikko keskolassa, mutta kaikki nyt varmaan ymmärsi pointin. Ne ovat meidän valintoja, en suinkaan odota niitä muilta. Mutta se mitä odotan on yhtäläinen arvostus omille valinnoille. Kotiäityis nähdään suurena uhrauksena. Kestovaipat ja imetys puolestaan pätemisenä. Vaikka oikeasti kotiäitiys lähtee omasta halusta hoitaa lapset kotona, kestovaipat lähti alkujaan puhtaasti ekologisuudesta ja imetys helppoudesta. Onneksi kestovaipat ovat viime vuosina yleistyneet niin, että niistä voi jo nykyisin puhua lähes normaalista. Ihanaa. Enää listalle jää kotiäitiys ja imetys.

Mutta lähiaikoina olen huomannut tuon listan kasvavan muutamilla hassuilla uusilla asioilla. Soivien muovilelujen, tavallisten muovilelujen ja muoviastioiden välttely on lähes yhtä arka aihe keskustella kuin aiemman listan asiat. Meillä lapset ovat viimeiset pari vuotta syöneet ihan tavallisista astioista eli kuopus jo aloittaessaan kiinteät. Ja noita muovileluja jotenkin kammoan monestakin syystä, vaikka niitä meiltä löytyykin. Epäekoligisuus, valmistusmaan työolosuhteet, mahdollinen lapsityövoima, muoveista liukenevat aineet lapseen, hankaluus hävittäää jne. Samoin muoviastioista ruokaan liukenevat aineet. Mutta näitä ei kannata vieraammassa porukassa sanoa ääneen, saa hauskoja silmänpyörityksiä osakseen. Ja tietysti taas yritetään päteä ja neuvoa kuinka toisten kuuluu elää. Eihän se oikeasti näin ole vaan taas tämä on meidän tavallista elämää. Mies ei ole näin fanaattinen muovin suhteen, enkä minäkään muutakuin ajatuksen tasolla. Ehkä tulevaisuudessa meiltä ei löydy yhtään muoviastiaa tai lelua. Mutta nyt siis löytyy muoviastioita, vaikka ruokailuastiat ovat tavallisia ja samoin löytyy muovisia leluja. Meillä lapset syövät aivan normaaleista astioista ja eivät ole ihmeellistä kyllä saaneet rikki kuin korkeintaan yhden lautasen. Samassa ajassa on taidettu miehen kanssa hajottaa enemmän astioita. Ja kerhoissa tai kyläillessä lapset juovat ihan tarkkaan niistä astioista, jotka tarjolla ovat. Eli tämä ei haittaa muiden elämää kuin omaamme. Mutta jännä huomata, että perheellisenä on paljon hyss hyss asioita.

Ja taitaa olla myös muutamia asioita, joita ei parane edes ajatelle ottavansa puheeksi. Lapsien lisäksi, kun myös minä olen kestoillut jo useamman vuoden.

Mutta asia joka minua hiukan mietityttää jo nyt. Sitten kun esikko menee kouluun... Esikolle tämä on normaalia elämää ja ei osaa sitä ihmetellä. Aivan kuin tietysti meillekin. Jos saa osakseen samanlaista silmienpyörittelyä kuin itse niin se tuntuu hiukan pahalta. Mutta toivotaan, että meitä tavallisia on sitten muitakin samassa koulussa.

Ostin kirpparilta tuon örkkipaidan (oli toppi) ja leikkasin vaan olkapäiltä narut pois ja omasta vanhasta paidasta hihat kiinni örkkipaitaan. Maailman helpoin paita on valmis.

Kun yhdistetään kirpputorilta ostettu liian iso paita ja jonkun virkkaama pikkuinen liina...

Ensin kavennetaan paitaa molemmista reunoista silleen sopivasti ja sitten hiukan suurennetaan kaula-aukkoa sillai pikkusen. Eli ommellaan surutta, kun mitään menetettävää ei ole. Paidan hinta taisi aikoinaan olla euron. Testataan paitaa päälle ja vau sehän istuu yllättävän hyvin. Sitten ompelukoneella ommellaan vielä liina alakulmaan ja paita on valmis.

Idea oli taas yllätys, yllätys Juju-kirjasta. Näillä peitetään siis lasten ikitahrat vaatteista...