Ja vielä muutama valmistunut...

Kirjekuoria vanhasta kirjasta. Askarreltiin yhtenä iltana tyttöjen kanssa. Lue askarreltiin esikon kanssa ja kuopus aiheutti meille harmaita hiuksia. Kuopuksen pinna ei kestä, jos ei osaa tehdä jotain ja kun yrittää keksiä sopivan helppoa askarreltavaa, se ei tietenkään käy.

Suurin osa ikkunoista on saanut listat ympärilleen.

Ja muutenkin talo näyttää ulkoa jo aika valmiilta. No vähän rappusia puuttuu ja perustusten ulkopuolinen täyttö on kesken. Ja piha on niin kovin siisti... ja ja ja...

Heinäkuussa...

On nautittu helteistä... Yllättävää... Hih... Uitu enemmän kuin muutamana aiempana kesänä yhteensä.

Kuopus on opetellut pyöräilemään. Ite täytyy polkea ja ite täytyy ohjata. Välillä urheilukentän juoksurata kävi liian kapeaksi. Kuopus vaan on niin pikkuinen, että peppu keikkuu satulassa puolelta toiselle. Muuten jalat ei yllä polkimille. Neiti on ite myös vaatinut  vyön mekon kanssa. Ja meille on saapuneet nuo kauheat kengät. Mutta kun kuopus kulkisi vain saappaissa, kun saa ne itse jalkaan. Myös noiden kenkien pukeminen onnistuu ite. Aina kun ei voi kulkea ilman kenkiä... tai sitten niissä saappaissa,

Esikko on oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Meidän arkajalka esikko. Synttäreistä seuraavana päivänä pyöräily onnistui. Ensin pikkupyörällä, jolla kuopus nykyisin ajaa. Ja kohta jo tällä isommallakin. Viisi taitaa olla hyvä ikä.

Hypätty pituutta.

Ihmetelty uutta pesukonetta. Vanha kone täytettiin päältä...

Ja lähes yhtä yllättävää kuin uiminen helteellä. On meillä heinäkuussakin tämä yksi projekti joka syö vapaa-ajan...

Pois alta. Täältä tullaan...

Inspis tehdä taloa. Johtuneeko pitenevistä päivistä vai tapettien tuijottelusta. Mutta ei sen väliä, löytyi kuitenkin. Ei väliseinät eivät ole vielä valmiita, eivät edes aloitettuna, mutta aika pian on jo niidenkin vuoro ja sitten saa lähteä jo tapettiostoksille. Pientä porkkanaa.

Ulkoa, juuri sopiva keli rakentaa osui tunnetusti tähän talveen.

Sisältä, lastenhuone oikealla ja oviaukko eteiseen.

Keittiö ja takana kosteat tilat.

Olkkari ja meidän makkari. Vielä ei ole käytetty painekyllästettyä puuta missään. Terassien alimpiin osiin taitaa tulla muutama painekyllästetty puu, jos muistan oikein. Mutta tähän asti selvitty ilman. Ainoa muovi taloon on tähän mennessä laitettu kattoon. Ylös tulee niin paksulta eristettä, että ilman muovia rakenne ei olisi turvallinen. Mutta eniten muovia on tullut pakkausmateriaaleista. Muovia ei tule seiniin eikä lattiaan. Tai tietysti lattialammitysputket saattavat olla muovia. Mahtaakohan lattiaan olla mitään pintamateriaalia, missä ei olisi muovia edes pinnassa. Lautalattia kun on pois suljettu vaihtoehto. Ei toimi vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa. Ja hinnan tietysti tulisi olla ystävällinen kukkarolle. Muovia varmaan jossain muodossa tulee ainakin kosteisiin tiloihin, voisin kuvitella.

Muutaman kerran on kyllä käynyt mielessä, että vähemmällä pohtimisella olisi päässyt, kun olisi valinnut "nykyaikaisemman" tavan rakentaa.

Kunhan saadaan laudoitus huokolevyjen alle lattiaan valmiiksi. Niin ei kauheasti ole hommia ennen kuin saadaan tiilet katolle. No jospa nyt ei tulisi enää kauheita pakkasia ja tuo lumi kohta sulaisi katolta. Ei uskalla laittaa eristeitä ennen kuin katto varmasti pitää vettä. Ei kiitos märkiä eristeitä. Mutta tosiaan sehän näyttää jo vähän talolle.

Meillä on tänä vuonna ollut aika kierrätysvoittoiset lahjat. Osittain johtuen ihan siitä, että rahat on vähissä. Periaatteessa rahaa kyllä tilillä on, mutta tarkoitus käyttää taloon. Ja ehkä eniten johtuen siitä, että aikaa eikä haluakaan ole ollut kulkea kaupoissa. Kaikki lahjat on ostettu kirpparilta, tehty itse tai ostettu täältä landelta tai joulumyyjäisistä.

Anoppi sai tämän tuopin. Oli itse toivonut, että jos kirpparilla osuu eteen niin ostakaa hänelle, niin maksaa takaisin. Mutta kun löydettiin niin ostettiin joululahjajemmaan. Ilmeisesti oli oikeanlainen.

Miehelle tein Mambosta lapaset. Oli vieläpä tarjouslankaa. Mies kyllä joutui näitä matkan varrella sovittelemaan. Pikkusiskolle piti myös tehdä, mutta en ehtinyt, joten pikkusisko sai vaan langat. Taitaa osata tehdä itse hienommat. Ostettiin paikallisesta lankakaupasta huopuvaa villalankaa ja monta ihanaa ohjetta lapasiin.  Nämä miehen lapaset ovat kyllä lapion kokoiset, mutta miehellä on isot kädet, joten ihan sopivat ovat.

Isovanhemmat ja osa kummeista sai esikon tai kuopuksen tekemät valokuvakehykset. Esikon tekemät olivat hiukan hienompia. Kuvassa oleva on esikon tekemä. Ne kummit ketkä jäivät ilman saavat omansa vähän joulun jälkeen. En viitsinyt lähettää, kun ajattelin nappien olevan irrallaan paketin saapuessa. Ja saatiin valmiiksi niin myöhään, ettei päässyt enää muiden pakettien autokyytiin. Kohta tarvitaan lisää nappeja kirpparilta.

Pannunalusia tein sitten kuitenkin useammalle. Se aiemmin esittelemäni meni kaverille tuparilahjaksi. Taisin tehdä kolme pannunalustaa lahjaksi. Ilmeisesti aika kestäviä ovat kun kuopuksen käsittelyn ainakin kestivät. Näitä on mukavaa taitella.

Esikon "Pörrin" olenkin jo aiemmin esitellyt. Mutta esikko tykkäsi kovasti. Ei pahan hintainen lahja kirpparilta 1€.

Pienin kummityttö sai myös kierrätetyn lahjan. Bodi kirpparilta, toivottavasti sopii. Norsun tein itse kummitytön toiselle norsulle kaveriksi. Ja ruokalapun ostin joulumyyjäisistä, jos ei kummitytölle niin vaikka kummitytön nukelle.

Lisäksi meiltä lähti lahjoiksi vielä uusia pyyhkeitä, lankoja, kirja, legopaketti, karkkia, lapaset  ja kynttilöitä sekä esikolle vähän vaatetta. Sekä kirpparilta miehelle ja esikolle peli, kirjoja mummolle ja esikolle. Ehkä jotain muutakin, mutta aika hyvin täältä maaltakin löytyy lahjoja, ei tarvitse lähteä kaupunkiin eikä superhypermarkettiin. Kivaa, täytyy muistaa ensi vuonnakin, ei pääse joulustressi yllättämään kun lahjojen osto onnistuu täältä läheltä.

Ja todennäköisesti käytetään kaikki säästöt taloon. Katsotaan mihin asti saadaan taloa teetettyä. On niin väsy, ensimmäiset kolme päivää pitkään aikaan, kun ei olla puuhommissa, talolla, purkuhommissa... Varsinkin kun talon  valmistumisen jälkeen on vielä lisää purettavaa.

Meidän taloon ei enään sada sisälle, hiukan luksusta. Räystäät työmiesten pitäisi vielä laittaa, sitten itselle jää kattotiilien latominen katolle. Nyt ei saada käsiteltyä noita räystäslautoja, kun on pakkasta. Mutta eiköhän nämä pakkaset kohta lopu tai sitten on mentävä lainaamaan jonkun autotallia. Sitten talo näyttääkin ulkopuolelta jo aika valmiilta. Samoin muutama ikkuna puuttuu paikaltaan ja ulko-ovet. Mies on tehnyt kävelysiltaa talon sisäkatolle vai miksiköhän sitä kutsutaan. Pääsee sitten myöhemmin puhallusmies puhaltamaan villat tuonne sisäkattoon. Ja muutenkin sitten kulkeminen onnistuu tuolla.

Kuvaa talon sisältä. Aivan reunassa on kylppärin, saunan ja kodinhoitohuoneen paikka. Siellä on tuota sepelin näköistä. Muuten tulee tuolla tuulettuvalla alapohjalla. Nyt ollaan suurimmat saatu siivottua tuolta talon alta. Täytyy vielä vähän tilata betonia noihin suurimpiin kuoppiin talon alla, kun muutamaan kohtaan vesi hiukan kerääntyy. Talon ulkopuolella kun ei ole vielä salaojitusta. Toivottavasti sitten ei enään muutenkaan kerääntyisi vettä talon alle. Kun saadaan talon alus vielä valmiiksi ja tuo kävelysilta, niin sitten alkaa tulla sisällekin jo jotain näkyvää. Meillä on ollut vähän naftisti nuo työmiehet paikalla nyt, vaikka toisin oli sovittu. Täytyy sanoa, että hiukan ärsyttää. Putkia odotellessa. Mukavia miehiä, ei siinä mitään, mutta odotellaan mihin sitä kiire on. Aika paljon puuta menee yhteen taloon. Puuta on muutenkin pyritty käyttämään niin paljon kuin mahdollista, toiset ei tykkää, mutta me on tykätty sekä ulkonäöllisesti, että noin niinkuin ekologisesti ja kotimaistakin vielä ja aika turvallinenkin materiaali, ei haittaa jos lapset on mukana auttamassa. Mutta huomaattekos ikkunat on jo paikoillaan, kohta pääsee mittailemaan verhoja. Ehkä ensin kuitenkin olisi syytä laittaa pellavat eristeiksi ikkunoiden väleihin ja ikkunoiden karmitkin ehkä vähän auttaisivat etteivät verhot lepattaisi niin kovasti. Laitettiin hirsien väliinkin pellanauhaa, vaikka semmoista muovinauhan tapaista nykyisin kai yleensä käytetään. Punamulta vähän houkuttaisi ulkomaaliksi, jos talo maalataan. Minä voisin jättää kokonaan maalaamatta, mutta katsellaan jos kehikko jää kovin kuraiseksi tai jos mies haluaa punaisen tuvan ja perunamaan. Mutta minä haluan sitten punaisen  talon. Mutta se on sitten muutaman vuoden kulutua.

Jotain editystä sentään on tapahtunut. Edelliskesänä samassa kohdin näytti tältä.

Ja tältä.

Ja viime keänä tältä. Hidastahan tämä on lasten kanssa, mutta pikkuhiljaa. Tosin jos oltaisiin rikkaita niin... mutta kun ei olla niin itse on tehtävä niin paljon kuin kykenee.

Ihanaa muutamana päivänä ei ole satanut vettä. Huvittaa jopa ulkoilla. Ihanaa.

Kun tosiaan on se kirppispöytä itsellä vieläkin siellä kirpparilla, niin tulee poikettua ahkeraan. Huomenna alkaa kolmas viikko ja voitolla ollaan jo vaikka miinustetaan kolmen viikon pöytävuokra. Mutta pientä voittoa parempaa on se, että nyt tuntuu että tavaraa on kotona jo hiukan vähemmän. Ja vielä ainakin viikko aikaa tyhjentää kämppää lisää. Ja miehellä on vihdoin ja viimein viikon "loma". Niin paljon ylitöitä, että viikon saa lomailla. Talolla on tapahtunut kolmessa päivässä enemmän kuin viimeisen kuukauden aikana yhteensä. Näin niinkuin meidän töiden osalta.

Mutta verhot löytyivät kirpputorilta.

Aika pitkät verhot, luulen että ovat riittävän pitkät uuteen taloon.

Ja esikolle hyväkuntoisia sukkiksia. Ihanat nuo sydänkuvioiset. Nyt on kuukauden aikana löytynyt kivasti täytettä esikon vaatekaappiin. Esikolle kun löytää huomattavasti vähemmän vaatetta kuin kuopukselle.

Mies on koko viikonlopun töissä. Olisi syytä tulla hyvät ylityökorvaukset, käy kalliiksi kun joka päivälle ei riitä kyläilypaikkoja ja sitten suunnistetaan kirpputorille. Onneksi sentään vaan kirpputorille. Ja me tytöt saatiin auto eilen lainaan, suunnattiin aamupäivällä kirpputorille. Tietysti sille kirpputorille, jossa on pallomeri. Vois sitä riemua (ja riehumista), kun pääsi leikkimään ja kuopus "eikkii". Ihan ihmettelin kuinka nätisti lapset käyttäytyivät kirpputorilla. Kuopus reissasi selässä ja pyysi vain välillä "näytä" kun esikon kanssa katseltiin jotain. Ja esikko halusi ehdottomasti istua kärryissä.

Esikolle peli. Ehdittiin jo kuopuksen nukkuessa testailemaan. Esikko lähti mummolaan yökyläilemaan ja pakkasi pelin mukaan. Neidistä on tullut varsinainen kyläluuta. Ennen kesää ei ollut toivoakaan, että esikko olisi mennyt yökylään.

Tyynyliinat. Lapset tykkäävät kovasti leikkiä peitoilla ja luulen, että kun saavat oman huoneen niin laitan sinne pinon peittoja ja ison kasan tyynyjä. Ja tietysti tyynyihin näitä ihanuuksia päällisiksi. Kunhan vain tuo talo valmistuisi. Ja saisivat sen huoneen. Aluskate on jo päällä, mutta työmiehet tekevät vielä muuten taloa ulkoapäin valmiiksi. Aika harvakseltaan on nyt näkynyt. Hiukan ärsyttää, varsinkin kun tuosta ikkunasta näkyy suoraan talolle ja pakosta aina näkee, ei tänäänkään ketään. Sitten ei ärsytä, vaikka tapahtuisi hitaasti jos voisi syyttää vain itseään. Ja omaa laiskuuttaan... Huonoja puolia, kun asuu talotyömaan vieressä, ei pääse hetkeksikään unohtumaan.

Muuten tähän mennessä taloprojekti on mennyt yllättävän hyvin. Ja joissain kohdin jopa positiivisia yllätyksiä.

Esikolle takki, bunukka desing Anja-Kaisa Rehbinder, made in Finland. Aika hauskainen.

Esikolle H&M:n mekko.

Esikolle Me&I:n pöllöpaita, pieni tahra löydettiin, mutta tuo kuosi on niin valloittava, että ostettiin silti. Vaikka oli kyllä hiukan ylihintainen, kun kerran oli pieni tahra. Tahra oli selässä ja aika huomaamaton. Ja kohta niitä tahroja taitaa olla enemmänkin ja voi olla että alkuperäinen tahra on jo pesuissa kulunut pois. Näin on käynyt monen tahran kanssa. Kuopukselle olen joskus aiemmin löytänyt kirpparilta samanlaisen pöllöpaidan. Niin valloittava.

Esikon nukelle vaatetta ja...

tuttipullo.

Kuopukselle bodi, on kyllä oikeasti kauniimman värinen. Tuo salama niin imartelee näitä kuvia, ilman taas tulee liian suhmuraisia.

Kuopukselle paita.

Kuopukselle Me&I:n mekko ja paita. Mekossa edessä helmassa pienet tahrat, mutta eivät haittaa käyttöä. Voipahan pitää hyvin arkivaatteena, eikä tarvitse pelätä jos kuopus vaikka vähän askartelee. Eli liimaa tai piirtää enemmän itseään kuin askarteluaan. Minä niin tykkään tästä kuosista, aivan ihana.

Kuopukselle vielä vähän iso paita, kuin uusi.

En tiedä miksen koskaan kuvaa tänne kirjalöytöjä. Mutta niitäkin usein ostetaan kirpparilta. Tämä löytyi myös eilen.

Vielä muutama vanhempi löytö, jäänyt aikoinaan vaan kuvaamatta. Ovat tainneet vaan löytyä joskus jonkun muun reissun yhteydessä kun pikaseen on poikettu kirpparilla. Popin paita kuopukselle. On oikeasti mekko mutta käy kuopukselle paidaksi.

Kuopukselle yöpuku.

Itselle lapaset.

Lanka ostettu kesällä keskiaika markkinoilta. Sipulilla värjättyä valkoista ja harmaata lankaa. Tietysti puretettakin käytetty, mutta ainakin Suomessa värjätyt. Ja ihan suomenlampaan villaa.

Ja kuopukselle värjäämättömät villavaippahousut. Ohje muokattu villapöpät ohjeesta. Tai ainakin se ohje on lähimpänä tätä. Yleensäkin missähän aina menee raja, onko ohje oma vai muokattu jostain ohjeesta. Mutta nämä ovat juuri passelit kuopukselle. Tarkenee talvellakin ulkoilla tällä vaipalla. Lankana Sublime Organic Merino Wool dk, ei pitäisi olla verimerinoa. Ihana pehmeää lankaa. Näihin olen oikein tyytyväinen ja varmasti kuopuskin. Meillä on taas jo niin kylmä. Hyrrrr.

Uudessa talossa ei pitäisi olla kylmä. Siinä on maalämmön porakaivo. Kuvassa vielä ilman putkia. Mutta oikeasti putketkin ovat olleet jo pitkään paikallaan. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin maalämpöön. Katsellaan kuinka paljon talon "sisustusvaiheessa" joudutaan käyttämään mielikuvitusta... Mutta siinä vaiheessa ei niin väliä enään olekaan, kun rahat on loppu käytetään mielikuvitusta. On ainakin lämmintä.  Aika kallis tuollainen maalämpö... Mielummin maalämpö kuin hienot kiinteätkaapit.

Hirret löytävät oikeat paikkansa.

Eteisen ikkunasta näkyy vanha talo.

Siinä se nyt on. Vielä ilman kattoa. Ikkunat suurenevat tuosta vielä. Mutta näyttää jo talolle.

Näkymä ulko-ovelta. Nuo raot eivät ole halkeamia, eivätkä tuuletusaukkoja. Kuten on arveltu, vaan kuljetuksen ja kokoamisen ajan hirret ovat tavallaan kokonaisia ja sitten ne vaan pystysuuntaan sahataan. Poikittaiset sahaukset on tehtaalla jo sahattu valmiiksi. Ja ovet ja ikkunat tulevat oikeaan korkeuteen.

Eteisessä. Oikeasti pelottavan korkealla.

Tuossa pohjapiirrustus. Katos on siirretty oikeaan reunaan. Ja kuistia suurennettu, ikkunoita muokattu... Mutta suunnilleen tuollainen. Useasta valmiista pohjapiirrustuksesta muokattu versio. Perustalo, mutta paljon siinäkin oli jo pohjapiirrustuksessa suunnittelemista.

Seuraava viikko: siivoamista, muutaman unohtuneen tuuletusaukon tekemistä perustuksiin, hirsien pesemistä (hiukan kurainen piha),  vanhan talon purkupiirrustusten tekemistä (osittainen purku), lisää siivoamista ja miljoona muuta hommaa. Ei vain muistu nyt mieleen.

Tässä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä. Lapset katselivat ihmeissään isoa rekkaa. Kerrankin tappelematta nätisti vierekkäin. On kyllä viimeisen kuukauden aikana nähty jos jonkinmoista isoa autoa. Sovitaan, että kukaan ei katso likaista ikkunaa ja pyykkitelinekin kuuluu olohuoneen vakiovarusteisiin nykyisin. Turha viedä poutapäiviksi pois, kohta kuitenkin taas sataa.

Auto sitten otti ja hajosi. Syy ei varsinaisesti ollut kenenkään, mutta riittävästi vesisadetta ja huonoa tuuria mukana. Auto hajosi keskelle tietä, joten naapuritkin olivat sitten jokusen tunnin ilman mahdollisuutta kulkea tietä autolla. Mummo pääsi kuskaamaan miehen siskon töihin. Onneksi on mummo. Hajonneen auton lavalta puutavaa ja hirsiä saatiin purettua naapurin pellolle. Josta mies sitten tuon kuvassa näkyvän härvelin kanssa siirsi niitä meidän omalle pihalle. Tämä lava jäi sitten naapurin pihaan ja näistä onnistuttiin purkamaan ainoastaan nuo lyhyet paketit. Loput odottelevat purkamista tuossa muutaman kilometrin päässä. Kunhan se hajonnut auto tulee kuntoon. Joskus tällä viikolla, ei vesisadetta kiitos.

Myös kattotiilet ovat jo saapuneet. Samoin kuvan ottamisen jälkeen ovat saapuneet ovet ja ikkunat. Kivaa. Hirsiä odotellessa. Onneksi meidän pystytysporukan edellinen homma on hiukan viivästynyt niin suurta vahinkoa ei ole kenellekään koitunut. Kaikesta huolimatta viikonloppuna harmitti ihan kiitettävästi. Piha on kyllä niin täynnä kaikenlaista pakettia, että ei meinaa kulkemaan päästä. No ainakaan ihan joka kohdasta. Päätettiin sitten käydä moikkaamassa muumeja, jotta harmistus unohtuisi.

Esikosta ei näy kuin vähän lakkia kun Niiskuneitiä kävi halaamassa. Ja hyvin unohtui harmistus, ainakin hetkeksi.

Ihanaiset Arabian Riikka kaffekupit. Paikalliselta kirpputorilta. Näitä olisi ollut enemmänkin, mutta ostin vain kahdet, kun ovat kuitenkin enemmän koristeena. Käytössä vain joskus juhlissa ja silloinkaan tuskin kaffekuppeina. Tai miksipäs ei. Minun kokoelman hienoimmat kaffekupit.

Toinenkin kaffekuppipari minulta löytyy. Myös paikalliselta kirpputorilta, jo vanhat löydöt. Nämä olivat ensimmäiset löytämäni Arabian kaffekupit.

Sitten uudemmat löydöt. Lähikaupungin kirpputorilta. Samalta reissulta ja samalta kirpputorilta. Vasemmanpuoleinen on Arabian Inari kaffekuppi. Oikeanpuoleisesta en tiedä, näitä olisi ollut enemmänkin. Eivät kuitenkaan niin kovasti miellyttäneet silmää, joten ostin vain yhden kaffekupin.

Samalta reissulta löysin vielä tämän kaffekupin. Tassin pohjassa lukee Arabia, mutta kaffekupissa ei. Oletan kuitenkin olevan Arabiaa. Mutta jos ei ole, niin eipä tuo haittaa, hieno tuo on silti.

Kallein kaffekuppi tasseineen on ollut 4€ hintainen. Harvemmin näihin törmää kohtuullisin hinnoin, mutta onneksi edes joskus. Joskus vielä minulla on näille oma hylly keittiössä. Nyt tuo haave on jo askeleen lähempänä. Meidän hirsipaketti on jo matkalla tänne. Huomenna aamulla pitäisi olla perillä. Hiukan jännää. Perustukset alkavat tasausvalua lukuunottamatta olemaan valmiit. Maalämmön putkistolle on porattu kallioon reikä ja putketkin ovat jo paikallaan. Samoin kosteiden tilojen perustuksiin on jo laitettu täyttömaa ja styroksit, minäkin pääsin sahailemaan niitä. Pahuksen kallio oli hiukan könkkyräinen ja sahattavaa riitti. Muuten talo tuleekin tuulettuvalla alapohjalla.

Siinä ne perustukset nyt sitten ovat. Kuvassa nuo kosteat tilat vielä ilman styroksia ja täyttöä, mutta muuten. Ja pihaakin on hiukan siivottu kuvan ottamisen jälkeen. Himpun verran näyttää tuo talo tulevan korkealle. Mutta ihanaa hirret ja muu talopakettiin kuuluva materiaali on jo matkalla tänne. Ja sitten tulevatkin ulkopuoliset miehet kasaamaan talon ulkoapäin lähes valmiiksi. Kohta se alkaa jo näyttääkin talolle. Eikä muinaisille raunioille.

Huh kiirettä...

 Katseltu betoniautoa ja pumppuautoa. Antura on siis valettu.

Jännitetty jääkö pumppuauto jumiin.

Kastuttu kaatosateessa. Kauhia kaatosade alkoi kun antura oli saatu valettua.

Purettu anturalaudoitus.

Kerätty nauloja.

Pinottu lautoja.

Siivottu uudella talolla.

Esikko teki vedellä käden jälkiä anturaan.

Käyty kahteen kertaan mustikassa kera mummon.

Pakastettu mustikoita.

Kerättä punaisia viinimarjoja.

Tehty ensimmäisen kerran vispipuuroa punaisista viinimarjoista. Namskis.

Kuvassa porisee vielä hellalla vispipuuro.

Ja tehty sen miljoona muuta hommaa. Huh.

Meidän pihassa on valtavasti juhannusruusuja.

Minulla oli eilen esikon kanssa aikaa kuvata juhannusruusuja. Kuopus keikkui selässä mukana.

Rakennuslupa meni läpi juuri niinkuin haluttiin. Ja aloituskokous oli keskiviikkona. Joten mies viettää aikaansa perustuslaudoituksia tehden. Talon paikka kaivettiin jo aiemmin kallioon asti, jolloin pohjatutkimusta ei tarvita. Ja täällä sai kaivaa talon paikan ennen rakennuslupaa.

Taloa odotellessa. Elokuun puolessa välissä pitäisi hirsitalopaketin sitten saapua. Talo rakennetaan suoraan kallion päälle, joten säästytään paalutukselta. Kalliota ei myöskään louhita. Tai ehkä viemäri- ja vesiputkia varten saatetaan joutua räjäyttämään pikkuisen. Toivotaan että onnistuu ilman. Olisi niin sääli räjäyttää kalliota, se kun ei sen jälkeen koskaan ole samannäköinen kuin ennen.

Eilen seisoessani kuralätäkössä sukkani alkoi kastua. Ensin tarkistin etten ollut kävellyt liian vauhdikkaasti kuralätäkköön. En ollut. Juuri yläasteella ostetut saappaani olivat hajonneet. Pohdin jo viime syksynä saappaiden ostamista. Mutta en löytänyt kotimaisia, joten en periaatteestakaan ostanut. Olisin halunnut semmoiset hienot toiset  hienostelusaappaat. Mutta en sitten ostanut, kun ei löytynyt kotimaisia ja ajattelin että sitten on pärjättävä yksillä. Yleensä erittäin kuraisilla. Olisi ollut tarvetta vaikka kerhoon pukea hieman vähemmän kuraiset saappaat.

Kalliota pestessä kumisaappaat ovat hyvinkin tarpeelliset, joten tänään lähdettiin sitten ostamaan kumisaappaita. Vaikka sitten niitä ei kotimaisia.

Kerrankin yllätyin iloisesti. Kotimaiset Sievin saappaat.

Nyt kelpaa taas pestä kalliota. Toivotaan että nämä sitten kestävät. Olivat nimittäin kalliimmat kuin ne ei kotimaiset. Hassu sattuma, myös esikon saapas hajosi eilen. Esikolla onneksi on vielä meille käytettynä tuulleet sopivat saappaat. Onneksi. Kallista tämä rakentaminen.

Kai se on uskottava, vihdoin päästään rakentamaan. Kunhan tuo rakennuslupa vaan saadaan läpi. Kunta vaan laittanut vähän kapuloita rattaisiin tämän vanhan talon kanssa. Mutta nyt näyttää paremmalta. Meidän ei ehkä tarvitsekaan purkaa vanhaa taloa kahdessa kuukaudessa... Sehän onnistuisi helposti kahden alle neljävuotiaan kanssa.

Viime kesänä kaadettiin puut talon tieltä. Ja talvella ja keväällä niistä tehtiin polttopuita. Viikonloppuna kaivinkone etsi kallion näkyviin. Ja nyt on sitten käytetty ihan omaa lihasvoimaa ja appiukon painepesuria kallion putsaukseen. Joku kun vielä jaksaisi purkaa kuvassa näkyvän vajan.

Varsin kiirettä on pitänyt. Ompelukonetta en ole ehtinyt katsomaankaan. Mutta kirpputorille onneksi aina ehtii.

Kuopus täyttää pian vuoden ja nyt on kakkukupu jo odottamassa. Varmaan varsin monet juhlat jo nähnyt kakkukupu. Vähän naarmuuntunut, mutta elämä jättää jälkensä. Minä tykkään.

Ryppyinen pöytäliina. Näyttäisi pikkaisen paremmalta silitettynä, mutta hieno se on näinkin.

Meillä oli kirpputorilla tuotteen myynnissä kaksi viikkoa. Ja ainoat mitä viikkojen aikana kirpputorilta löysin olivat kaksi tämmöistä tyynyliinaa ja esikolle yksi leikkihevonen. Värit ovat luonnossa paljon kauniimmat.

Syynä kiireeseen... Ehkä päästään sittenkin rakentamaan jo aika pian. Mutta katsellaan nyt rauhassa. Vajan purkamista talon tieltä...