Kolmen tyttösen kotiäiti. Kestoilua, imetystä, retroilua, kankaita, ompelua, puutarhaa, kirpputoreja. Mietteitä elämästä. Ja uuden kodin rakentamista.
Meidän ihan itse kasvattamia tomaatteja.
Namskis!
Paikalliselta kirpparilta löytyi ihanuuksia 1€ kappalehintaan. Nuo ruskeat Tutta-tuotteen potkarit mahtuvat vielä kuopukselle. Keltaiset Finnwearin jäävät vauvan käyttöön.
Sitten vauvalle vielä ihana kokopuku. Samaan 1€ hintaan. Olkasaumasta ommel oli hiukan purkaantunut, mutta tuolla hinnalla sen voi hyväksyä. Tästä ei löytynyt valmistajaa.
Vielä Tutta-tuotteen oravapotkarit 1€ hintaan. Näillä taitaa olla aika paljon pesuja takana...
Esikolle löytyi ohuet toppahousut 2€. Ovat kuin uudet. Sopivat hyvin esikon syys/pikkupakkastakin kanssa.
Ja sitten turhuuksien vuoro. Ylihintainen 4.5€ maksanut vanha kattila.
Ja vielä toinen kattila, ulkokukille. Jospa ensi kesänä kerkeäisi paremmin kukkiakin istuttaa ja vieläpä pitää hengissäkin. Hintakin oli varsin sopuisa 3€.
Kuopukselle pipo talveksi. Ihanan väristä Novitan Puroa löytyi vielä paikallisesta lankakaupasta.
Malli omasta päästä, kahdesta kerästä raidoitettu. Ensin yritin tehdä ohjeen mukaan. Eikun purkamaan... Tunnetusti minun taidot ei riitä siihen. Joten täytyy tehdä ilman ohjetta.
Tomaatteja odotellessa...
Esikon kanssa joskus näitäkin kukkia siirrettiin kukkapenkkiin meidän puutarhasta, lue viidakosta. Ruohonleikkurilta pelastettuja. Hyvin kukkii.
Naapuri sai kukkia. Naapuri vaan ei ole kukkaihmisiä. Joten me saimme kukat. Ja kukkapurkkeja vaan vajasta hakemaan. Kolme sopivaa löytyikin. Lapset istuttivat kukkaset lähes omatoimisesti.
Kauniita kukkia ruman talon rappusilla.
Kaikki kolme kukkapurkkia pelastettu roskiksesta. Keltainen ja kukkakuvioinen on pelastettu eräällä kaatopaikka reissulla. Ihan luvallisesti olin liikkeellä miehen mukana viemässä kaatiskuormaa omalta pihalta. No ihan tyhjin käsin ei kaatikselta päästy pois. Ja punaisen kattilan on minun äidin sisko bongannut roskiksesta. Ja siskon mies sitten joutunut roskiksesta noukkimaan kyytiin. Mutta on hienot kukkaset ja kukkapurkit.
Oi mitä ilmoja on pidellyt.
Viikonloppuna tomaatit saivat oman kasvihuoneen. Kasvaa siellä muutama paprikakin. Kaikki siemenistä kasvatettu, ihme kyllä vielä hengissäkin. Voisihan nuo puuosat tietysti maalata, mutta taidetaan jättää harmaantumaan itsekseen. Mitä niitä turhaan myrkyttämään.
No himpun verran huonoja kuvia. Mutta vieressä on isot kasat harkkoja. Joten kuvaaminen oli varsin haasteellista. Muutama metri puutavaraa ja harkot taloprojektin ylijäämää. Ikkunat nykyisen talon vanhoja. Osaan taloa on vaihdettu ikkunat vuonna joskus. Ylhäällä on tuuletusaukot ja edestä keskimmäisen ikkunan saa irrotettua kastelun ajaksi. Helpotettiin urakkaa ostamalla valmiiksi lannoitettuja multasäkkejä. Senkun kastelee vaan, kunhan muistaisi.
Esikko hoitaa tomaatteja.
Ja tietysti kuopus perässä.
Harkkojen toisella puolella kasvaa luumupuu. Hiukan rakennustarvikkeet vallanneet koko pihan. Mutta hyvin tuntuu luumupuu viihtyvän.
Pikapikaa kuvattu kuopuksen vahtimisen lomassa. Esikon istuttamat, mahtaakohan auringonkukat olla enään edes tolpillaan. Niin kovia myräköitä on parina päivänä ollut.
Esikko on varsin innokas pyykkienripustaja. Ulkona vaan ongelmia on tuottanut liian korkea pyykkiteline. Nyt on mummon vanha pyykkiteli pesty ja narutettu uudelleen. Esikko pesemässä omaa pyykkitelinettään.
Kuopus keskittyi lähinnä pesuämpärin tutkimiseen. Nyt on esikolla oma pyykkiteline. Taidetaan hieman vielä lyhentää noita sakaroita kunhan keretään. Ja taustana toimii aina yhtä kaunis pihamme. Hmm...
Meidän piha on kuin viidakko. Nurmikko on leikattu kahteen kertaan aivan alkukesästä. Ja tähän sitten lisätään hirret ja muut talopaketin osat. Sekä tietysti se vakio kaatiskeko. Ja ne miljoona työhärveliä, mitä rakentamiseen tarvitaan. Hiekkalaatikko ja keinut poissa käytöstä, kekona pihalla. Kuraa, vesilätäköitä... Piha on siis kaameassa kunnossa. No kohta se alkaa ainakin noista hirsistä tyhjenemään. Mutta nyt kun isoimmat ajot isoilla autoilla pihassa on jo ajettu, niin alkaa taas löytymään pientä innostusta pihan laittamiseen.
Harmi kun en ottanut ennen kuvaa, mutta tässä yhden muutaman tunnin aherruksen tulos. Aivan vasemmalla seinustalla viime syksynä siirretyt juhannusruusut etsitty heinien seasta. Niiden viereen siirsin jotakin kukkia. Kaikki omasta pihasta siirretty vain hiukan järkevämpään paikkaan. Oikealla kuvassa katajakin löytyi heinien seasta. Samoin karsisin kärsineitä oksia männyistä. Ottanut koville männyillekin tuo talopaketin rahtaus. Esikko leikkii kärpästä. Surrrr...
Sitten seuraavana päivänä hain naapurista vuorikilpiä ja vaaleanpunaisia ruusuntaimia. Jäävät tuon katajan taakse piiloon. Ja muutaman kiven vuorikilpien taakse omasta kukkapenkistä. Tuohon eteen ajateltiin istuttaa joskus karviaisia tai muita marjapensaita. Kuten myös tuohon pöydän ja kottikärryjen luokse. Viime syksynä kaivettiin ylös ja poltettiin iso karviaspensas, jonka joku elukka aina söi. Haketta laitoin vähän estämään heinittymistä. Hakkeena toimii polttopuista irronnut kaarna. Ilmaista tämä pihan laitto. Kunhan on varaa niin ostetaan noita marjapensaita.
Vielä on kesää toivottavasti jäljellä. Miehellä alkaa tänään kesäloma. Jospa ehdittäisiin jossain hiukan piipahtaa. Taitaa taloprojekti viedä suurimman osan lomasta. Ja pihakin muistuttaa enemmän viidakkoa kuin pihaa. Esikon saappaiden vieressä esikon istuttamat miniauringonkukat ja edessä krassit. Kivien väleihin istutettiin myös valkoapilaa. Ympärillä vanhoja juhannusruusuja. Kerättiin viime syksynä krasseista siemenet ja hyvin lähtivät tänä kesänä kasvamaan. Minustahan on tulossa varsinainen viherpeukalo. Unohdetaan ne kaikki kuivuuteen, kylmyyteen tai liikaan kasteluun tapetut kasvit. Kivet siirrettiin talon tieltä ja tähän tulevat jäämään. Toinenkin kiviröykkiö löytyy tästä vierestä, aika kivan näköisiä. Varsinkin kun hiukan jotain istuttaa noihin väleihin. Sitten uudelta terassilta voidaan ihailla meidän kiviröykkiöitä. Kivet ovat kyllä kauniita.
Huh kiirettä...
Katseltu betoniautoa ja pumppuautoa. Antura on siis valettu.
Jännitetty jääkö pumppuauto jumiin.
Kastuttu kaatosateessa. Kauhia kaatosade alkoi kun antura oli saatu valettua.
Purettu anturalaudoitus.
Kerätty nauloja.
Pinottu lautoja.
Siivottu uudella talolla.
Esikko teki vedellä käden jälkiä anturaan.
Käyty kahteen kertaan mustikassa kera mummon.
Pakastettu mustikoita.
Kerättä punaisia viinimarjoja.
Tehty ensimmäisen kerran vispipuuroa punaisista viinimarjoista. Namskis.
Kuvassa porisee vielä hellalla vispipuuro.
Ja tehty sen miljoona muuta hommaa. Huh.
Tein jo aikoja sitten raparperihilloa ja kuusenkerkkäsiirappia.
Namskis!
Raparperihillon ohjeen vaan googletin ja kuusenkerkkäsiirapin erinomaisen seikkaperäisen ohjeen löysin kuusenkerkkä-blogista. Sitten linkittäisin ohjeet tähän jos osaisin. Omaa metsää löytyy onneksi sen verran, että sieltä sai hiukan noita kuusenkerkkiä kerättyä. Siirapin tekeminen oli varsin hauskaista puuhaa.
Meidän pihassa on valtavasti juhannusruusuja.
Minulla oli eilen esikon kanssa aikaa kuvata juhannusruusuja. Kuopus keikkui selässä mukana.
Rakennuslupa meni läpi juuri niinkuin haluttiin. Ja aloituskokous oli keskiviikkona. Joten mies viettää aikaansa perustuslaudoituksia tehden. Talon paikka kaivettiin jo aiemmin kallioon asti, jolloin pohjatutkimusta ei tarvita. Ja täällä sai kaivaa talon paikan ennen rakennuslupaa.
Taloa odotellessa. Elokuun puolessa välissä pitäisi hirsitalopaketin sitten saapua. Talo rakennetaan suoraan kallion päälle, joten säästytään paalutukselta. Kalliota ei myöskään louhita. Tai ehkä viemäri- ja vesiputkia varten saatetaan joutua räjäyttämään pikkuisen. Toivotaan että onnistuu ilman. Olisi niin sääli räjäyttää kalliota, se kun ei sen jälkeen koskaan ole samannäköinen kuin ennen.
Raparperi onkin viikossa kasvanut vallan kauhiasti. Ehkä viikonloppuna ehtisi tekemään raparperipaistosta. Namskis!
Hauskoja nämä aukeamattomat kielot.
Tulppaanit kukkapenkissä. Alin kuva on esikon kuvaama. Esikko on varsin innokas valokuvaaja.
Löysin kirpputorilta aivan ihanan kukallisen pöytäliinan. Hinta oli kipurajalla, mutta värit ja kunto niin mahtavat, että mukaan tarttui.
Minulla on näitä pyöreitä pöytäliinoja jo aika monta, mutta talon ainoa pyöreä pöytä on äärettömän tyhmässä paikassa. Jolloin nämä ihanuudet eivät oikein pääse arvolleen sopivasti näytille. Uutta taloa odotellessa. Täytyy varmaan suunnitella uuden talon olohuoneen sisustus pyöreän pöydän ympärille...
Sitten löytyi kuopukselle raitaa...
Kaksin kappalein. Hintaan 1€ kappale. Ehjät varpaista jo hiukan kuluneet. Kuten tämän ikäisten potkuhousujen kuuluukin olla.
Maailman helpointa kasvatettavaa, herneenversoja. Herneet vaan multaan ja esikko pariksi viikoksi kasteluhommiin ja sitten syömään. Maistuvatkin vielä niin minulle, miehelle, esikolle kuin kuopuksellekin. Olen hieman allerginen tuoreille herneille, mutta herneenversoista ei tule mitään oireita. Hauskaa kasvattaa ja vielä hyvän makuistakin.
Laitoimme vielä esikon kanssa kanervan tolpan nokkaan. Tuon emalikattilan olen noukkinut kaatopaikan metallinkeräyksestä. Ja mies häpesi.
Muutama talviomenakin löytyi vielä silloin.
Aurinkoisia aamuja lisää kiitos.
Onneksi ulkona sentään on kaunista...
Oman pihan syksyä.
Esikko sai keittiön siivouksen yhteydessä aikoinaan liottaa etiketit irti. Vettä ammeeseen ja esikko viereen ja kas kummaa sain siivota aivan rauhassa. Mitä nyt välillä kuivata lattiaa pyyhkeellä. Nyt oli mukavaa, kun etiketit olivat poistettu.
Vime syksynä esikko melkein purskahti itkuun toisen lapsen potkiessa sieniä kumoon. Esikko itse kun metsässäkin kiertää sienet, ettei astu vaan päälle... Ovat niin kauniita. Jännä miten nuo sienet ovat niin erinäköisiä, vaikka ovatkin kaikki kärpässieniä.
Vanhat omenapuumme ovat tuottamassa ihan kohtalaista satoa.
Ainakin omppuhilloa on luvassa. Osa omenoista on aikasta happamia suoraan syötäväksi.
Jonkun mielestä saattavat etäisesti näyttää herneiltä...
Näitä istutetaan enemmän ensi kesänä. Helppoja kasvattaa ja satoakin tulee.
Esikon suurta herkkua on sinihomejuusto. Nähdessään hiivapaketin, esikko innoissaan pieni sinihomejuusto?
Esikkoa on ihmetyttänyt mukista jääneet vesijäljet tuoliin. Isi, isi katsomaan renkaita...
Tänäkin keväänä jatkunut viidakon raivaus on kannattanut. Pihalta on löytynyt lisää karviaispensaita.
Punaisia ja makeita, namskis!
Lisäksi karvaisia vihreitä, esikon sanoin. Onhan nuo vihreät hiukan karvaisen näköisiä. Osa vihreistä on viime syksynä istutetuista uusista pensaista.
Keinu saatiin viikonloppuna kasattua. Olikin aika iso tuo keinujen kehikko. Meinasi pihan koko loppua kesken... Mutta löytyihän keinulle paikka. Nyt täytyy enään siirtää hiekkalaatikko pois keinun tieltä. Ja eilen kiinnitettiin uusi isojen lasten keinu paikoilleen. Nyt kelpaa keinua. Vauvakeinussakin keinutaan vielä, jos halutaan oikein kovat vauhdit. Alkujaan oli tarkoitus tehdä itse tuo keinukin... No Plaston keinukin kelpaa.
Hupsis!
Suuri kiitos kaikille keinuprojektiin osallistuneille!
Jottei tämä vallan liian idylliseltä vaikuta niin........
...pestiin esikon kanssa roskis. Pikkuisen likainen.
Ja huuhdeltiin.
Löydettiin rumuuksia ja rakkautta roskiksen kannesta.... Kuva onnistui ottaa vaan rumuuksista. On siis talon mukana tullut vanha roskis.
No kun vadelmat saatiin kerättyä. Muistettiin kirsikkapuu...
Mitäs kirsikoille voisi tehdä? No hilloa... Maku heiman epäilytti vielä tässä vaiheessa. Siis kauppaan ostamaan hillosokeria ja sitruunaa. Jossain ohjeessa käskettiin laittamaan joukkoon sitruunan mehu... Ja eikun putsaamaan kirsikoista kivet pois.
Sitten keittämään kirsikat, sitruunan mehu ja hillosokeri. Keitoksesta mies ei löytänyt kuin kolme kirsikan siementä. Keitoksen valmistuttua, maistamaan... Sokeria oli riittävästi, joten hyvää oli! Nyt meillä on viisi pientä purkkia kirsikkahilloa.
Kirsikoista jäi siemenet purkkiin. Mitäs niille voisi tehdä? No istuttaa purkkiin kasvamaan tietysti. Loput täytyy istuttaa suoraan pihalle. Saa nähdä kasvaako ensi kesänä yhtään uutta kirsikkapuuta. Tuskin, mutta esikolla ainakin on hauskaa. Mihinkäs se ilta oikein kului? Meidänhän piti vain käydä poimimassa vadelmia...
Jotta luovutin mieheni hakemaan mummon kanoottia. Oli mummon tultava tänne seuraksi. Ja mummo ei selvinnytkään pelkällä seuranpidolla ja lastenhoidolla. Vaan pääsi mansikkamaalle kykkimään.
Ja tulihan niitä mansikoita useampi rasiallinen. Esikko jo odottelee lunta, jotta saisi syödä mansikoita pakastimesta.
Kanoottikin kuulemma löytyi ja saapui perille. Vielä kun joku osaisi meloa sillä.
Toimii erinomaisesti myös moukarina...
Isin perässä mustikkametsään...
Namskis!
Esikon istuttama krassi. Ja naapurin puolelta kuskatut kivet. Kuvassa ei taida näkyä kuin yksi kivi. Viime kesänä alkunsa saanut kukkapenkki.
Lisää esikon istuttamaa krassia. Vajasta löytynyt vanha pannu.
Sitten tämä todella kaunis kukka, kasvaa aivan talon seinässä kiinni. Millä ihmeellä saan tämän kaivettua pois ja istutettua arvoiseensa paikkaan. Näitä on muutamia tuossa seinän vieressä.
Ja nykyään meillä ei tehdä hiekkakakkuja... Vaan viivoja...
Esikko otti sitten äidistä mallia. Äitiiiiii! Ota kuva.
Taidan siirtää syksyllä lisää taimia johonkin tähän pihalle. Nyt kasvavat hassusti tien vieressä. Tiellä ei kyllä kulje juuri kukaan, kun tien päässä asuvat naapuritkin muuttivat pois.
Namskis, haluaa mansikoita...
Sipulinvarret ovat omasta maasta, nam niin hyviä. Näidenkin kastelussa esikko on ollut korvaamaton.
On meillä vähän muutakin kasvamassa, katsotaan myöhemmin jos on jotain kerrottavaa...
Kuva on aivan kauhea, mutta en ehtinyt ottaa parempaa kun kuopus heräili juuri liinassa ja syömään piti päästä. Meillä kasvaa tässä vajan kulmalla upea päivänkakkara, vaikka ei kuvasta uskoisi... Ehtisin sentään potkimaan tuosta vierestä juurakot pois. En muista, että siinä aiempina vuosina olisi kasvanut mitään. Kukat ovat todella suuria ja korkeuttakin niiltä löytyy. Ihmettelen miten siihen tämmöinen on kasvanut itsestään. Kukkivat komeammin kuin kukkapenkkini.
Olemme jo useamman vuoden ajan mieheni kanssa pikkuhiljaa laittaneet pihaamme kuntoon, mutta paljon enemmän on vielä laittamatta. Jos joku, joka ei ole meillä ennen käynyt, tulee käymään niin luulee kyllä, ettei pihalle ole tehty mitään. Sen verran viidakkoa tämä on edelleen. Ennenvanhaan on mukavasti kaivettu roskat maahan. Meiltä on löytynyt noin 20 kappaletta pattereita, lasipulloja ja lasinsiruja, viikatteenterä, plaston lumiauto, lusikka, maalipurkkeja, metalliromua, maitopurkkeja, viilipurkkeja, hiekkalapia (ehjä) ja muovia. Ja tuota muovia ja metalliromua on paljon. Varmaan muutakin on löytynyt, en vain muista. Plaston lumiauto taitaa olla vähän uudenpaa roskaa, vain 15 vuoden takaa. Edelleen on kuin uusi, ainoastaan auran punainen väri on haalistunut. Löytyi syreenipuskasta ja nyt on hiekkalaatikolla uusissa seikkailuissa. Välillä kyllä tulee mieleen, että ehkä se peltotontti olisi pikkuisen helpompi hoitaa. Oikeasti tämä tontti on kyllä aivan ihana, emme me tästä pois muuta. Samalle tontille rakennetaan uusikin talo.
