Varsinainen hymyrivi.

Minun piti tehdä nälstä "lamppu" leikkimökkiin. En raaskinut kuitenkaan tehdä ylös pieniä reikiä. Joten jokainen lapsi saa nyt kaksi hymynaamaa säästettävien tavaroiden laatikkoon. Jokaiselle on oma laatikko mihin on säästetty/säästetään lapsen omia kortteja alkuajoilta, muutama askartelu, muutama lehti samalta vuodelta kuin lapsi ja nyt kaksi hymynaamaa. Esikko halusi punaisen ja vaaleanpunaisen, keskimmäinen punaisen ja keltaisen joten kuopukselle jäi punainen ja sininen.

Kaksi punaista esikon ja keskimmäisen äitiypakkauksista, muut kirppareilta. Kuopukselle pakkausta ei otettukaan. Eikä näitä taida enää pakkauksessa edes olla.

Kovien pakkasten aikaan jäädytettiin kuopuksen juhlakukkia.

Sitten ennen nukkumaan menoa sormet kohmeisina availtiin jääkukkia.

Hyrr

Jääkukkia

Seuraavana päivänä isommat tytöt veivät liikuttavan tärkeinä pappan rappusille kaksi hienointa jääkukkaa. Pienempi ei ollut jaksanut kantaa omaansa koko matkaa ja esikko oli sitten avustanut pikkusiskoaan. Ja kantanut loppumatkan kahta jääkukkaa. Omaankin pihaan jääkukkia jäi viisi. Isommista tytöistä pienempi vaan on peitellyt ne lumen alle piiloon.

Posti toi viime viikolla ihania Muru-kankaita. Ja olen aivan myyty. Paksua hyvälaatuista kangasta ja vieläpä ihanilla kuoseilla.

Keskimmäiselle Ottobreen 6/2010 Villi Viikinki kaavalla. Aivan huippuhyvä kaava keskimmäiselle. Ja jotenkin keskimmäiselle sopiva kangaskin. Ja ompelukin onnistui hyvin.

Ja esikolle samalla, vaan suuremmalla kaavalla oma jääkarhupaita. Ja tämäkin onnistui hyvin.

Sitten vauvalle kahdet liian isot housut. Ottobreen 1/2010 Anis trikoohousut kaavalla. Joo en tykännyt kaavasta, toki vika voi olla tekijässäkin. Mutta toiset vähemmän muokatulla kaavalla ja toiset enemmän. Peppuosasta tuli jotenkin matala kestopepulle alkuperäisellä kaavalla, joten lisäsin ylös resorin. Onnistuneet kuitenkin ovat ja käyttöön pääsevät aikanaan. Vaikka minusta näistä tuli tosi isot 68cm koon housuiksi. Sopivat keskimmäiselle puolipitkiksi housuiksi kesällä. Oikeastaan olivat aika hauskatkin keskimmäisen päällä. Ehkä keskimmäinen saa toiset ja vauva toiset.

Esikko jo odottaa esipesusta saapuvaa kirahvikangasta ja siitä tilaamiaan housuja.

Ja tytöt laskemassa mäkeä omalla pihalla. Ihanaa kun on lunta. Aivan ihanaa.

Vauva...

...ja vanhat vaatteet.

Hassua ja hiukan välillä jo  ärsyttävääkin on joidenkin tapa sukupuolittaa vauvat värien perusteella. Jos ei ole tytöllä vaaleanpunaista päällä, sen on oltava poika.

Ihana talvi täällä. Tytöt tekivät lumiukot mummin kanssa.

Toisaalla järjettömiä tulvia. Ja uskoisin ihmisten toimilla olevan ainakin osansa näissä sääilmiöissä. Aika pelottavaa. Esikoinen kyselee voiko tänne tulla tulvia. Aika pieni on ihminen sääilmiöiden armoilla.

Joulupyhinä meille syntyi kolmas tyttö.

Kolmas prinsessa miehen siskon perintöpotkareissa.

On se vaan ihana.

Talvi saapui tänne.

Murusilla oli kova kiire päästä eilen aamulla ulos, kun lunta oli satanut. Tänään kiire ei ollut niin valtaisi. Mutta sukset piti hakea tänään vajasta. Eilen riitti vielä pulkat ja lumikola ja murujen eilen omatoimisesti hakemat kuopuksen sukset. Kuopus hiihtää yllättävän hyvin, vaikka hermot tahtoo pettää, kun esikko osaa hiihtää jo ihan kunnolla. Vaikka kyllä alkuun esikollakin oli pieniä vaikeuksia pysyä pystyssä suksilla. Ihan sattumalta kudottujen pipojen sävytkin osuvat edes hiukan yksiin haalareiden kanssa. Hyvin on löytynyt kirppareilta vaatetta muruille. Uutena täytyy ostaa ainoastaan esikolle yhdet tai kahdet kengät ja molemmille villavaatetta. Saa nähdä löytyykö kotimaisia, kun tänään olisi tarkoitus kaupungilla piipahtaa. Ahdistaa nuo myrkyt ja työolot, noissa ulkolaisissa vaatteissa. Nyt onkin ollut useampi juttu esillä noista myrkyistä ja työoloista. Kai kotimaisissakin vaatteissa ongelmia on, mutta jos edes hiukan vähemmän ja ainakin tulee työtä suomalaisille.

Jo jokunen viikko sitten löysin esikolle taas hyväkuntoisen ja edullisen välikausihaalarin kevääksi 9€. Unohdin vaan kuvata mokoman silloin.

Heinäkuussa...

On nautittu helteistä... Yllättävää... Hih... Uitu enemmän kuin muutamana aiempana kesänä yhteensä.

Kuopus on opetellut pyöräilemään. Ite täytyy polkea ja ite täytyy ohjata. Välillä urheilukentän juoksurata kävi liian kapeaksi. Kuopus vaan on niin pikkuinen, että peppu keikkuu satulassa puolelta toiselle. Muuten jalat ei yllä polkimille. Neiti on ite myös vaatinut  vyön mekon kanssa. Ja meille on saapuneet nuo kauheat kengät. Mutta kun kuopus kulkisi vain saappaissa, kun saa ne itse jalkaan. Myös noiden kenkien pukeminen onnistuu ite. Aina kun ei voi kulkea ilman kenkiä... tai sitten niissä saappaissa,

Esikko on oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Meidän arkajalka esikko. Synttäreistä seuraavana päivänä pyöräily onnistui. Ensin pikkupyörällä, jolla kuopus nykyisin ajaa. Ja kohta jo tällä isommallakin. Viisi taitaa olla hyvä ikä.

Hypätty pituutta.

Ihmetelty uutta pesukonetta. Vanha kone täytettiin päältä...

Ja lähes yhtä yllättävää kuin uiminen helteellä. On meillä heinäkuussakin tämä yksi projekti joka syö vapaa-ajan...

Pois alta. Täältä tullaan...

Esikon ollessa mummin luona, kuopus joutui kanssani kiertelemään kirppareita. Omien pikkukärryjen työntäminen ei onnistu, kärryt kiihtyvät alta aikayksikön nollasta sataan. Isoissa kärryissä tuo ikiliikkuja ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Vaan virallisella istumapaikallakin onnistuu kääntymään väärinpäin, pötköttelemään siinä istumapaikalla ja tietysti seisomaan siinä myös. Juu ja kaikki tämä tapahtuu kolmessa sekunnissa. Käsi kädessä kävely ei onnistu laisinkaan, kuopus haluaa kävellä itse. Voi huoh. Onneksi on Manduca, siinä kuopus istuu selässä ihan nätisti ja katselee ja juttelee sieltä. Mutta tietysti kuopuksen täytyy periatteesta kiukutella, kun kyytiin nostetaan. No suurin ongelma kuopuksen kiukuttelusta tuntuu olevan kanssaeläjillä. Voi mitä katseita ja varsin mieltäylentäviä lauseitakin on tullut kuultua. Mutta eihei ei meistä niin helpolla pääse eroon,  me liikumme edelleen ihmisten ilmoilla nyt ja tulevaisuudessa. Eli Manducaa ei sovi unohtaa kirpparireissuilta.  Joskus näinkin on päässyt käymään. No onneksi ei tänään.

Löytöjä oli vähän, vain yksi. Mutta sitäkin hienompi. Olen yrittänyt pitää lähiaikoina aika tiukkaa linjaa kirpparilla, vain oikein ihanat ihanuudet sallitaan.

No tämähän nyt ylitti kriteerit mennen tullen. Satumaa kangasta ruskeana, lakana tai verhon toinen puolisko 2€. Ja vielä oikein hyvässä kunnossa oleva kangas. Oi kuinka hieno.

Sopisikohan tälle kaveriksi keltainen verho.

Aiemmin löytynyt Satumaa keltaisena sopisi pariksi. Kuka on päättänyt, että verhojen olisi oltava samaa väriä.

Ja pussilakana ja tyynyliina samaa sarjaa. Ja sitten vielä keltainen täkki samaa sarjaa. Vain lastenhuone puuttuu. Mutta voihan Satumaa. Kaikki Satumaat löytyneet kirppareilta aikoinaan.

Vietiin lasten kanssa  minun pikkusisko junalle läheiseen kaupunkiin.  Maalla läheinen kaupunki sijaitsee reilun 30km päässä. Ja takaisin tullessa ajettiin kirpparin ohi. Kirppari oli vielä puolisentuntia auki, joten poikettiin siellä lasten kanssa. Kun kerran sinne asti oli ajettu. Löytyi kuopukselle paita ja mekko. Tuo paita nyt ei oikein minuun iske, mutta kuopus tykkää "Kittestä".

Kun imurin ottaa esille kuluu noin kymmenen minuuttia ja voi ehkä jo mahdollisesti päästä itse imuroimaan. Ensin on kuopuksen vuoro.

"Joko on mun vuoro. Miksen mää saa imuroida, kuopus on imuroinut jo kauan."

Ja sitten on esikon vuoro.

Esikko on kova tyttö hiihtämään. Hiihtää ladulla jo pitkän metsälenkin, isoimmissa ylämäissä tarvitsee vielä vähän apua. Mutta hyvin oppinut hiihtämään ja tykkää hiihtämisestä. Lähes joka aamupäivä hiihtää kotipihalla ja illasta on aina valmis lähtemään oikeille laduille hiihtämään.

Kuopuskin on kova hiihtämään tai ainakin tomerasti haluaa sukset jalkaan. Hiihtää muutaman metrin ja pois ja sukset ja sauvat tulee laittaa lumihankeen pystyyn. Kuopuksella on esikon vanhat kirpparilta ostetut sukset. Mutta esikko sai reilu kuukausi sitten ihka uudet sukset. Ei löytynyt kirpparilta sopivia. Nyt kelpaa tyttöjen hiihtää. Ihana talvi. Antaa muiden olla kyllästyneitä lumeen ja talveen, meille kyllä kelpaa. Vaikka ei tämä talvi kyllä tuota taloprojektia ainakaan helpota.

Sitten vielä kuva peikkopuvusta kun sain miehen avustuksella kuopuksen kasvot piiloon.

Tästä vaan näkee paremmin kuinka tuo kuopukselle istuu.

Meillä bongataan lintuja.

Kuopus bongaa suoraan pihapiirin lintuja taulusta. Esikko sentään oikeita pihapiirin lintuja.

Välillä bongataan oma sisko.

Esikon itse koristelemat kiikarit. Kukkaset ja kuut mainoslehdistä "painettuja" kuvioita.

Kuopuksen vahvistettu malli, koristelu kuopuksen käsialaa.

Meidän kuopus on todella pieni, lyhyt ja hentoinen. Vuoden vanhana samoin puolentoistavuoden neuvolassa noin neljä senttiä isosiskoaan lyhyempi ja reippaasti kevyempi. Esikko on varmaan ollut aina hiukan ikäisiään pidempi tai aika lähellä keskivertoa kuitenkin. Kuitenkin kerhoissa usein luullaan ikäistään vanhemmaksi. Tässäkin tietysti on omat huonot puolensa. Mutta enemmän huonoja puolia tuntuu osuvan tuohon kuopuksen pienuuteen. Minua ei haittaa, kun kuopusta luullaan nuoremmaksi tai ihmetellään pienuutta. Kuopushan on pikkuinen kooltaan, vaan ei egoltaan. On suorastaan hauskan näköistä, kun kuopus on samankokoinen kuin alta vuoden ikäinen isokokoinen lapsi. Tai kuopus on painoltaan kevyempi, mutta pituus on sama. Mitäs sen on väliä onko sitä lyhyt vai pitkä, hentoinen vai roteva. Mutta minua ärsyttää aivan suunnattomasti, kun lyhyydestä tehdään negatiivinen asia. Ei minua mitkään väärät sanamuodot haittaa vaan se tietty asenne, kun ihmetellään kuopuksen pienuutta negatiivisesti. Meidän kuopus on pikkuinen ja tulee varmaan aina olemaan, mutta on ihan yhtä hienoa kasvaa lyhyeksi kuin pitkäksi.

Meidän pikkuinen harjoittelee ahkerasti pottailua. Kotona kuljetaan usein harkkahousuissa tai vielä useammin ilman. Jalkoja lämmittää sukat ja esikon rikkinäisistä sukkiksista leikatut säärystimet. Toisinaan harkkahousujen tilalla on pelkkä mekko. Harkkahousut ja tavalliset housut aiheuttavat kuopuksella unohduksen käyttää pottaa. Joten mekko ja säärystimet on pop. Odottakoon vaan kun kuopus luopuu kestoistaan, sitten tuo vasta pikkuinen on. Kesto antaa hiukan lisämassaa ulkoiseen olemukseen, sisäinen ego sitä ei vaadi. Kuopuksella on luonnetta. Pieni ja pippurinen sanoisin.

Kerrankin täällä on lunta joulun tienoolla ja pakkasta. On luisteltu, hiihdetty, pulkkailtu, kolattu pihaa. Olisi ehkä ollut syytä myös siivota, paketoida lahjoja ja muuta, mutta kun ilmat ovat näin ihania niin voihan kaiken muun jättää viimeiseen tippaan. No ehkä joulun jälkeen on taas hyvät ilmat haravoida, kuten aiempina vuosina. Joteon otettava ilo irti lumesta ja pakkasista.

Kattotiilet siinä kauniina taustana. Mutta ilma on ollut aivan mahtava. Voi kunpa tulevaisuudessakin olisi vielä lumisia jouluja. Kerrankin haluaisin uskoa salaliittoteorioihin, ei ilmasto oikeasti lämpeä, se on vaan salaliitto viedä kansalaisilta rahat. Minä kyllä voisin valkeasta joulusta maksaakin. Ei yhtään tunnu joululta ja huomenna on kuitenkin jo jouluaatto. Outoa.

Pikkusisko oli saanut tehtyä Marimekon päärynäpaitaan reiän, joten pienensin paidan esikolle sopivaksi. Kaavana Jujun puffipaita. Paidassa oli vaan niin kapeat hihat, että piti hiukan sumplia. Mutta vaikka hihojen liitoskohta näyttää kuvassa hiukan hassulta, niin esikon päällä näyttää ihan normaalilta paidalta. Minä tykkään tästä kuosista ja ompelukin onnistui, niin tuli kiva paita esikolle. Marimekon paita kokoa M, olkaa hyvä.

Muutaman kankaan olen löytänyt kirpparilta. Tässä pyöreä joululiina.

Ja tässä verhon puolikas, olisi ollut toinenkin puolikas, mutta löytyi tahra ja jätin sitten ostamatta. Eiköhän tällekin jotain käyttöä keksi, näin yksikseenkin.

Verho ei ole kyllä noin harmaa, vaan hivenen ruskeaan vivahtava.

Meillä on aina yli puolet leluista jemmassa yläkerran varastohuoneessa. Lapsilla ei siis ole omaa huonetta, vaan lelut ovat olohuoneessa ja viereisessä olohuoneen jatkeessa. Muutenkin tykkään, että leluja on vähän kerrallaan esillä. Helpottaa patalaiskaa siivoajaa ja mielestäni lapsetkin keskittyvät paremmin leikkeihin, kun on vähemmän leluja.

Mutta tällä hetkellä meillä viihdytään näiden parissa...

Uskokaa tai älkää, mutta tässä leikitään ihan sovussa. Kuvaamisen jälkeenkin varmaan vielä minuutin leikit sujuivat... Junaradalla leikkivät molemmat. Esikko haaveilee lisäosista, jotta tulisi oikein iso junarata.

Brion junarata on yksi lemppareista. Sekä minun että lapsien. Ihanan rauhallista leikkiä ja kuopuskin osaa jo ajeluttaa junaa. Onneksi eivät vielä osaa tapella yhdestä ainosta veturista vaan pelkkiä kärryjäkin ajelutetaan vielä tyytyväisenä.

Vauvaa hoitavat molemmat tytöt. "Vauvalle" löytyy hyvin vaatetta kirpputorilta. Ja kuopuksen apinalakista tuli "hieman" pieni, "vauvalle" sopiva. Molemmille on omat "vauvat".

Molemmat ovat myös kovia taitelemaan. Uuden talon jämäpaneeleista työmies sahaili lapsille piirrustusalusia. Mieleisiä ovat olleet. Olin ihan otettu työmiehen ajattelevaisuudesta. Työmies vielä pyysi mukaansa yhden taideteoksen esikolta, hiiri piirrettiin myös työmiehelle. Esikko on juuri oppinut piirtämään hiiren.

Siinä olivat nämä kivat ja rauhalliset leikit....

Sitten "vähän" vauhdikkaampiin leikkeihin... Miehen tai varmaan miehen siskon vanha kesäkurpitsa, sarvikuono... Vanha Plaston sarvikuono, esikon mukaan. Tätä talutetaan varsin vauhdikkaasti. Joskus kuopuskin pääsee kyytiin, tippuakseen kyydistä. Tai sitten kuopus menee muuten vaan itse tällä kipatakseen. Esikko jo pysyy tällä pystyssä. Ei taitaisi mennä nykyisin läpi turvatarkastuksesta. Mutta yksi lemppareista tämäkin. Tämän taluttaminen varsinkin on nykyisin muodissa meillä.

Molemmilla tytöillä on omat keinuhepat. Varsin vauhdikasta. Esikon heppa on myös usein köytetty kuten oikea hevonen. Esikko kun on varsinainen hevostyttö. Vaikka keinuhevosia on kaksi niin tappelu niistä onnistuu siitä huolimatta. Molemmat hepat paikalliselta kirpputorilta.

Sitten vielä peitot ja makuupussit. Näillä voi leikkiä lähes loputtomasti.

Näistä valmistetaan niin trampoliini kuin hevosen loimikin. Näillä meillä kulutetaan aikaa tällä hetkellä. Muiden blogeista oli niin kiva katsella lasten lempparileluja. Oli kiva myös itse miettiä millä nuo lapset leikkivät juuri tällä hetkellä.

Kyllä on viime päivinä satanut. Välistä aurinko on pilkistellyt ja taas on satanut.

Kuralätäkköön mars.

Esikko on varsin innokas pyykkienripustaja. Ulkona vaan ongelmia on tuottanut liian korkea pyykkiteline. Nyt  on mummon vanha pyykkiteli pesty ja narutettu uudelleen. Esikko pesemässä omaa pyykkitelinettään.

Kuopus keskittyi lähinnä pesuämpärin tutkimiseen. Nyt on esikolla oma pyykkiteline. Taidetaan hieman vielä lyhentää noita sakaroita kunhan keretään. Ja taustana toimii aina yhtä kaunis pihamme. Hmm...

Tässä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä. Lapset katselivat ihmeissään isoa rekkaa. Kerrankin tappelematta nätisti vierekkäin. On kyllä viimeisen kuukauden aikana nähty jos jonkinmoista isoa autoa. Sovitaan, että kukaan ei katso likaista ikkunaa ja pyykkitelinekin kuuluu olohuoneen vakiovarusteisiin nykyisin. Turha viedä poutapäiviksi pois, kohta kuitenkin taas sataa.

Auto sitten otti ja hajosi. Syy ei varsinaisesti ollut kenenkään, mutta riittävästi vesisadetta ja huonoa tuuria mukana. Auto hajosi keskelle tietä, joten naapuritkin olivat sitten jokusen tunnin ilman mahdollisuutta kulkea tietä autolla. Mummo pääsi kuskaamaan miehen siskon töihin. Onneksi on mummo. Hajonneen auton lavalta puutavaa ja hirsiä saatiin purettua naapurin pellolle. Josta mies sitten tuon kuvassa näkyvän härvelin kanssa siirsi niitä meidän omalle pihalle. Tämä lava jäi sitten naapurin pihaan ja näistä onnistuttiin purkamaan ainoastaan nuo lyhyet paketit. Loput odottelevat purkamista tuossa muutaman kilometrin päässä. Kunhan se hajonnut auto tulee kuntoon. Joskus tällä viikolla, ei vesisadetta kiitos.

Myös kattotiilet ovat jo saapuneet. Samoin kuvan ottamisen jälkeen ovat saapuneet ovet ja ikkunat. Kivaa. Hirsiä odotellessa. Onneksi meidän pystytysporukan edellinen homma on hiukan viivästynyt niin suurta vahinkoa ei ole kenellekään koitunut. Kaikesta huolimatta viikonloppuna harmitti ihan kiitettävästi. Piha on kyllä niin täynnä kaikenlaista pakettia, että ei meinaa kulkemaan päästä. No ainakaan ihan joka kohdasta. Päätettiin sitten käydä moikkaamassa muumeja, jotta harmistus unohtuisi.

Esikosta ei näy kuin vähän lakkia kun Niiskuneitiä kävi halaamassa. Ja hyvin unohtui harmistus, ainakin hetkeksi.

Kaverin pojan synttärit. Kortti esikon tekemä, kierrätysidealla valmistettu kokonaan. Kirjekuori viime vuoden ihanasta kalenterista. Ja lahjapaperi esikon saamasta lahjasta kierrätetty. Lahja sentään oli uusi, ei viety valmiiksi väritettyä värityskirjaa ja kuunneltua cd-levyä. Kierrätys on kivaa.

On mistä valita lahjapaperia tai lahjapussukkaa...

Kuopukselle vanhasta tyynyliinasta sisätäyttövaippa. Sisäpuolella viimeinen pala bambukangasta. Nyt täytyy keksiä mitä laittaa seuraavaan vaippaan sisäpuolelle. Vai tehdäkö enään ollenkaan vaippoja. Kuopus pissasi eilen ihan itse pottaan. Meillä esikko oppi kahden vanhana päiväkuivaksi ja kuopus on kohta puolentoista, joten olisi tässä vielä puolivuotta vaipatettavaa ainakin. Ja yökuivaksi paljon myöhemmin, joten enköhän ompele vaan lisää vaippoja. Harso on kyllä liian paksu imuksi tuohon vaippaan, kuten kuvasta näkyy, mutta pyyhkeestä ommelut lisäimut ovat oikein passeleita.

Maalasin esikon pyynnöstä esikolle kissan.

Esikko halusi itse maalata kissalle silmät ja kuonon. Käskin esikon odottaa kissan kuivumista ja sitten maalata kissalle silmät ja kuonon. Esikko katsoo minua ihmeissään ja piirtää silmät ja kuonon kissan viereen. Katsoo taas minua ja sanoo: nyt ei tarvitse odottaa kuivumista ja kantaa maalauksen kuivumaan. Odottaminen on tylsää...

Virvon varvon,

pitsa sulle,

palkka mulle...

Mies yritti opettaa Esikolle lorua... Virvon varvon... Virvon varvon. Vitsa sulle... Kuka saa pitsaa...? Palkka mulle... Palkka mulle... Lopulta Esikko sanoi itse virvon varvon ja isin piti sanoa vitsa sulle ja esikko jatkoi palkka mulle.