Kovien pakkasten aikaan jäädytettiin kuopuksen juhlakukkia.

Sitten ennen nukkumaan menoa sormet kohmeisina availtiin jääkukkia.

Hyrr

Jääkukkia

Seuraavana päivänä isommat tytöt veivät liikuttavan tärkeinä pappan rappusille kaksi hienointa jääkukkaa. Pienempi ei ollut jaksanut kantaa omaansa koko matkaa ja esikko oli sitten avustanut pikkusiskoaan. Ja kantanut loppumatkan kahta jääkukkaa. Omaankin pihaan jääkukkia jäi viisi. Isommista tytöistä pienempi vaan on peitellyt ne lumen alle piiloon.

Sain jo joulukuussa tunnustuksen.

Suuri kiitos Sikaihana-blogin Kertulle. Aina kiva tietää jonkun edes vierailevan täällä. Oli pieniä teknisiä ongelmia siirtää kuvaa. Olinkin osannut siirtää kuvan, en vain meinannut löytää sitä. Mutta no joulu oli ja menikin jo, en siis jaa tunnustusta eteenpäin, enkä kertoile nyt muutakaan. Kiitän ja kumarran ainoastaan.

Sain tunnustusta myös keskimmäiseltä kummitytöltä.

Purosta raidoitettu kaulaliina oli ollut mieleinen. Siitä punertavasta Purosta kahdesta kerästä raidoitettu.

Ihana talvi täällä. Tytöt tekivät lumiukot mummin kanssa.

Toisaalla järjettömiä tulvia. Ja uskoisin ihmisten toimilla olevan ainakin osansa näissä sääilmiöissä. Aika pelottavaa. Esikoinen kyselee voiko tänne tulla tulvia. Aika pieni on ihminen sääilmiöiden armoilla.

Kyllä on valikoimat pienet, kun yrittää etsiä kotimaisia vaatteita lapsille. Mutta kaikki tarvittava löytyi avainlipputuotteina. Ei täydellisen kotimaista, mutta edes suurelta osin.

Kuopukselta puuttuivat villaiset pitkikset ja esikolta villainen kerrasto.

Molemmille ostettiin värjäämätöntä ja valkaisematonta Ruskovillaa aluskerrastoiksi. Kuopukselle olenkin löytänyt kirpparilta Ruskovillan aluspaidan 0.25€ hintaan jo kesällä. Jotenkin tuntuu kivalta käyttää näiden myrkkyuutisten jälkeen lasten ihoa vasten mahdollisimman myrkytöntä, värjäämätöntä ja valkaisematonta kangasta. Joo hihhulointia ehkä jonkun mielestä, mutta elämä on. Ja lämpimätkin kuulemma ovat. Itsellekin olisin ostanut kerraston, jos olisin raaskinut.

Esikko oli vailla talvikenkiä ja tylsän tavalliset Kuomat löytyivät, myös avainlipputuotteena. Lämpimät ainakin ovat ihan oman testauksenkin perusteella. Rumat mutta lämpimät kengät muutavan vuoden kokemuksella omissa jaloissa. Kyllähän noissakin jokin kosteussuojakäsittely on, mutta ovat edes kotimaiset. Kotimaisia nahkakenkiä tuskin esikolle löytyy "kaupunkikengiksi", mutta täytyy yrittää löytää edes mahdollisimman myrkyttömät. Pientä haastetta kenkäostoksille...

Sitten löysin kaupungin Ruohonjuuresta Ole Hyvän pyykinpesuainetta täyttöpullossa. Ihan luksusta. Shampoo ja tiskausaine meiltä löytyykin jo täyttöpullossa. Nyt pääsee testaamaan kotimaista Ole Hyvän pyykkäysainetta, olisi syytä olla toimivaa.

Olen viimeisen kuukauden aikana kierrellyt enemmän kirppareilla kuin laki sallii. Mutta täytyy nauttia nyt, kun joka kerralla löytyy jotain kivaa tai tarpeellista.

Kuopukselle vielä vähän iso Meandin paita. Ihan minun lempparikuosi. Hintaa oli pikkuisen liikaa 6€, mutta tämä oli niin hieno ja hyväkuntoinen että ostin. Aivan ihana.

Kuopukselle mekko.

Esikolle ruskea paita, muut kuopukselle.

Kuopukselle...

Esikolle paita.

Ja vauvalle.

Ja vielä kivaa kangasta ompeluksiin.

Tässä muutama viikko sitten törmäsin meidän vanhoihin vaatteisiin yhdellä lapsiperheellä. Ainakin haalari ja takki olivat tyttöjen vanhoja. Kivaa kun vaatteet kiertää käytössä. Paikallinen kirppari on lapsiperheiden pelastus. Ja positiivisessa mielessä ehdottomasti. Samoin selailin vanhoja kirppislöytöjäni ja moni vaate on jo jatkanut matkaansa uuteen kotiin.

Eräällä kirpparilla vanhemmat naismyyjät juttelivat kuinka nykyisin lastenvaatteet kiertävät niin hyvin. Miettisivät, että vaikuttaa varmaan jo kaupan uusien vaatteiden myyntiinkin. Sehän olisikin ihan huippua. Muistelivat siinä vielä meidän asiakkaiden kanssa, että joitain vuosia sitten oli lähes noloa käyttää lapsilla kierrätettyjä vaatteita. Toivottavasti tälle tulevalle sukupolvelle vaatteiden ja muiden tavaroiden kierrätys olisi yhtä itsestään selvää, kuin omalle ikäluokalleni pullojen palautus kauppaan. Vaikka Suomen erinomainen pullojen palautussysteemi selkeästi huonompaan muuttuikin.

Muutaman kirpparireissun saalista. Toinen kirpparireissu oli jo viikko sitten ystävän kanssa ja toinen tänään miehen ja kuopuksen kanssa. Ulkona sataa vettä ja talolla olisi ulkohommia. Aurinkoa odotellessa...

Ja taas löytyi ihana tarjotin 0.50€. Edelleen se idea on, mutta toteutus puuttuu...

Vauvalle äitiyspakkauksen vaippoja. Kahdet kuoret ja neljä sisävaippaa 3€ ja lisäksi vielä yksittäinen sisävaippa 1€. Vaikka olenkin ehdottomasta villisten ja sisävaipan ystävä. Niin varsinkin alkuun nämä vaipatkin ovat käteviä. Helppo pestä maitokakasta. Ja ainakin kuopuksen ollessa vauva, mies tykkäsi käyttää näitä. Kaikki käyttämättömiä.

Vauvalle bodi 2€. Tämä kuosi vaan on niin valloittava, ihan kuin uusi.

Sitten väliin vähän turhuutta. Ihana Peppi Pitkätossu -astiasto. Hintaan 3.5€. Yksi kuppi meiltä löytyi jo ennestään. Toki lapset kyllä tykkäävät leikkiä näillä astioilla, mutta meiltä löytyy ennestään jo astiastoja. Mutta ei Peppi Pitkätossulla varustettuja. Toinen astiasto leikkimökistä ja toinen ihan kotoa.

Sitten kuopukselle pussilakana ja tyynyliina.

Hauskainen täkki.

Jonkun itse ompelema paita kuopukselle.

Bodi vauvalle.

Pikkuruinen kangas ompeluksiin.

Yöpuku esikolle.

Hyväkuntoiset Kuomat kuopukselle talveksi.

Minulla on nyt kolmatta ja viimeistä viikkoa kirpparipöytä paikallisella kirpparilla. Molemmat tytöt ovat tehneet kasvuspurtin kesän aikana. Kaapeista menikin paljon liian pieniä vaatteita myyntiin. Vain kivoimmat säästin varastoon. Varsinkin kuopuksen housutilanne on huono. Muutamat sopivat housut jäivät kaappiin. Tarttsi vissiin ommella. Samoin liian pienet talvikamppeet lähtivät kiertoon. Ihan kivasti tavaraa on kaupaksi jo mennyt.

Ompelin muutaman kippolakin Juju-kirjan ohjeella.

Vasemmalla vauvalle ja oikealla kuopukselle.

Ja vielä yksi pikkuruinen kippolakki.

Päälikangas vanha tahriintunut pöytäliina. Mutta niin hieno, että joskus lähti mukaan... Sisäkangas vanhaa lakanaa. Kanttinauhojen loppujakin näihin sai hyvin hyödynnettyä.

Ja  kippolakkien kankaat oli jämiä pöytäliinasta, josta esikon kummitäti ompeli esikolle ihanan takin. Näkyy vähän taustalla. Tytöt lähdössä kauppaan, tärkeinä puettiin takit, lakit, kauluri ja kaulaliina ja lapaset. Se on syksy nyt. Meidän murut. Kuopuksella on ihana esikon vanha Punaisen norsun takki. Mummo on joskus lahjonut esikkoa. Kivasti sopii kuopuksen uusi lakki tuohon takkiin.

Sain ensimmäisen tunnustuksen.  Kiitos Love in Retron Hantta.

Ja sääntönä oli jakaa tämä 7:lle eteenpäin ja kertoa itsestä 7 asiaa.

7 asiaa minusta

1. Pidän ompelusta, kutomisesta ja virkkaamisesta.

2. Lapsena ja nuorena en pitänyt mistään edellä mainituista. Olin ala-asteen puutöissä.

3. Minulla on kaksi ammattia, jotka ovat varsin kaukana toisistaan.

4. Olen erikoismaalari ja meillä oli äärimmäisen mukava luokka.

5. Olen myös sairaanhoitaja.

6. Tykkään asua maalla.

7. Poden kuitenkin huonoa omatuntoa yksityisautoilusta. Julkista liikennettä täällä ei juuri ole.

Ja aika monella tämä tunnustus taitaakin jo olla. Mutta ehkä muutamalle saan jaettua eteenpäin.

Villilinnun pesässä

Tiikerinlilja

Olen kyllä niin tomppeli näiden koneiden kanssa, mutta tuon tunnustuksen sentään sain siirrettyä. Pienellä avustuksella tosin. Mutta muuten noihin blogeihin ei pääse vaan napsauttamalla niitä. Olisi vissiin syytä opetella. Samoin olisi kiva laittaa ne blogit mitä seurailee omaan laatikkoonsa. Opettelee kunhan kerkiää...

Mihin ihmeeseen kaikki aika katoaa. Vaikka mitä asioita tekemättä. Johonkin se aika vaan katoaa. Ehkä se tästä, kun talo joskus valmistuu... Ja vanhasta talosta osa purettu... Ja yksi vaja purettu... ja ja ja...

Mies kävi parturissa ja me tytöt poikettiin kirpparilla.

Ihanat pörröiset ja aika isot Monchichit. Reppanat kolisivat kyllä pelottavasti pesukoneessa, mutta ihan ehjinä pesusta palautuivat. Olin vielä paketoinut reppanat pyyhkeen mutkaan.

Kuopukselle ihan uudenveroinen Meandin paita.

Vauvalle bodi.

Ja toinenkin.

Ja esikolle kakkoshaalari talveksi, 1€ hintaan. Hyväkuntoinen, ehkä hiukan muodista jo poistunut... Mutta minusta jotenkin jopa ihan nätti puku. Kallista tämä lasten vaatettaminen talveksi. Esikolla on nyt talveksi ja syksyksi riittävästi vaatetta. Talvikengät ovat ainoat mitä puuttuu. Kuopuksen tilanne ei ole ihan yhtä hyvä, mutta jo nykyisillä vaatteilla pärjää. Helpottaisi kyllä ylilaiskaa kuravaatteiden pukijaa, jos kuopukselle löytyisi vielä syksyksi ja talveksi ainakin yhdet haalarit. Viime talven haalari oli jo vähän nafti ja esikon vanhat haalarit olivat vielä isoja. Menevät kyllä jos ei muuta löydy.

Minulta on muutamaan kertaan kyselty mistä kirpparilta tekee parhaita löytöjä. Ja nyt päivi kyseli muutakin ja jäin oikein pohtimaan. Ja kirppareista sanoisin, että kaikilta tekee löytöjäja joskus taas ei mistään. Vaihtelee kovin, nytkin olen käynyt paikallisella kirpparilla viitisen kertaa ja löytänyt yhden tyynyliinan. Ja välillä yhdellä kerralla paikalliselta kirpparilta löytää korin täyteen ihanuuksia. Paikallisella kirpparilla pöyrähdän suunnilleen kerran viikossa, kun olen muutenkin keskustassa liikkeellä. Kesäisin useammin, kun mennään lasten kanssa lenkille ja leikkipuistoon kirpparireissun lomassa.

Ja samaan paikkaan vien lähes kaiken meille tarpeettoman myyntiin, huonekaluista lasten vaatteisiin. Takaisin tuon yleensä muutaman muovikassin joiden ajattelen menevän kaupaksi seuraavalla kirpparimyynnillä. Vuokraan pöydän pari kertaa vuodessa, muutamaksi viikoksi kerrallaan. Ne mitä en kaupaksi ole saanut, enkä halua kotiin kuljettaa takaisin jätän ota tästä koriin, tai kirpparin pitäjä laittaa erään yhdistyksen pöytään myyntiin tai jos kirpparin pitäjä tietää mihin voi jotain lahjoittaa, niin lahjoitan sitten eteenpäin. Lasten vaatteita ja kankaita voin lahjoittaa/myydä/vaihtaa kavereiden kesken.

Mutta minulla on miehen mielestä paha tapa bongailla kirppareita ollaan missä tahansa. Ja koskaanhan ei ole niin kiire, ettei ehdi pysähtymään pikaisesti kurkistamaan uutta kirpparia. Nyt oltiin viiden päivän reissulla pääkaupunkiseudulla ja sen vuoksi pääsin tutustumaan paikalliseen kirpparitarjontaan. Mutta usein pikkukirppareilta maalta tekee kivoja löytöjä edulliseen hintaan. Tai sitten ei löydä yhtään mitään. Kaupunkien kirppareilta löytyy helposti kaikkea varsinkin vaatetta. Mutta varsinkin meidän suunnalla hinnat ovat välillä todella kovia. Mutta tuurilla löytää ihan mistä vaan ihan mitä vaan tai sitten ei tosiaan yhtään mitään.

Huutista en nykyisin enää käytä, liian hankalaa. En osta enkä myy.

Kaupasta uutena ostetut jäävät nyt puolenvuoden seurannaksi. Oli kyllä mielenkiintoista kirjata ylös kaikki ostokset, mutta nyt painaa kiire päälle ja aika loppuu kesken. Mutta puolenvuoden uutena ostettuihin kuuluu vielä unohtunut uikkareiden yläosa ja koko ajan on tullut kaksi lehteä (Ottobre ja Kuluttaja).

Tytöt siivosivat innolla keittiötä. Laitettiin vähän pääsiäiskoristeita siivouksen päätteeksi. Esikko askarteli eilen käsityökerhossa kuvassa olevat tiput, pupun, munan ja laatikon. Äidin tuskaillessa kaffepussikassin kanssa. Ihan kohta se on jo valmis. Esikon kylvämä ohra voi hyvin ja kasvaa. Kuopuksen kylvämä ohra on hiukan turhan tehokkaasti kasteltu. Muutama ohra sentään siitäkin kasvaa. Esikko askarteli käsityökerhossa edellisellä kerralla virpomisoksat. Kiva tuollainen käsityökerho, jossa voi käydä eri ikäisiä ihmisiä. Vanhemmat naiset voivat sitten neuvoa meitä nuorempia. Parasta kun lapsetkin pääsevät mukaan. Muuten olisi hankala käydä. Kuopus otetaan mukaan toistaiseksi vain hätätapauksissa. Pajun oksat kerättiin ihan omalta pihalta, missä kasvaa jättiläispaju. Lehtiä vähän odotellaan pajuun, mutta aika heikolta vielä näyttää.

Kyllä on ollut kiireinen viikko. Pienimmän kummitytön pikkuruinen ompelus ei ehtinyt valmistua. Kanttinauhaa täytyy käydä ostamassa. Ärsyttää etten tehnyt ajoissa valmiiksi. Lastenvahtia tarvittiin useana päivänä. Autokyytejä on pummattu yhtä useana päivänä. Hankalia nämä miehen iltavuoroviikot. Huh. Ainoa mikä ei onnistunut oli oma tanssitunti ja  punttiskäynti. Hiihtämään onneksi pääsin. Ihanaa, olen ihan koukussa. Miljoona asiaa unohtunut tai jäänyt tekemättä. Mutta se on vain elämää. Jatketaan hommia ensi viikolla. Vaikka ihan oikeasti ei ole mitään syytä valittaa. Kaikki on ihan hyvin, en vain tykkää kiireestä.

Hämeenlinnasta löytyi vaatetta itselle.

Ihanainen tunika. Juuri sopivan kokoinen. Päässyt jo käyttöönkin. Ei ollut kenelläkään samanlaista...

Sitten vielä paita, joka näyttää ihan vauvan raitapotkareilta. Harvemmin itselle ostan tai edes löydän näitä retroja. Mutta molemmat olivat juuri oikeaa kokoa. Ja näyttivät kivoilta päällä.

Minun ei paranisi katsella telkkarista mitään dokumentteja liittyen maapallon tilaan, ihmisoikeuksiin, eläinten kohteluun jne... Jään aina ihan liikaa pohtimaan asioita. Toki on hyvä pohtia asioita, mutta kun itse ei juurikaan asialle mitään voi tehdä, niin turhaahan se on liikaa murehtia. Mutta eilen katselin dokumenttia vaatteiden valmistuksesta. Ja näin vaan osan dokumentista, en tiedä missä maassa vaatteiden valmistusta (varmaan Intiassa) oli kuvattu. Mutta kyllä pisti silmiin, kun nuori poika kantaa uutuuttaan kiiltäviä farkkuja, likaista kujaa pitkin. Kuja oli siis oikeasti likainen, rotta tai joku muu jyrsijä juoksi kujaa pitkin, likaviemäreiden hajun saattoi vain kuvitella. Tai avoviemäreiltä ne enemmän näytti. Mutta sitä taustaa vasten ne uudet farkut oli kuin jotain huonoa pilaa. Laittomia ompelimoita, työntekijöitä vierivieressä, nuorimmat eivät edes näyttäneet kovin vanhoilta. Ja farkut oli jonkin merkkifirman farkkuja. Että Suomessa ommeltuja farkkuja kehiin sitten, kun uudet aikoinaan tarvitsen. Mahtaako semmoisia mistään edes löytyä. Jotenkin tuntuu niin kovin väärältä, että täällä myydään halpoja vaatteita, jotka on valmistettu ties missä. Kun kuitenkin olisi mahdollista ommella Suomessakin. Ja samalla luotaisiin suomalaisille työpaikkoja, hintaa tulisi varmasti enemmän. On tämä maailma vaan niin täynnä vääryyttä.

Eilen poikkesin paikallisella kirpparilla. Jotain pientä löytyikin.

Hieno vauvan pussilakana.

Ja sitten vielä kuopukselle paita, kasvunvaralla. Tätä kuosia ihailin jo aikoja sitten jonkun blogissa. Ja nyt paita tällä kivalla kukkakuosilla tulee 1€ vastaan paikallisella kirpparilla.

Jos elämäämme pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se taitaisi olla keskeneräinen.

Tässä keskeneräinen kaffepussikassi. Nyt näitä valmiita laattoja on valmiina jo tuplat tähän kuvaan verrattuna. Ehkä hauskinta näpertelyä on näistä roskista näpertely. Saavat uuden elämän käytössä, kaatopaikan sijaan. Kaffepussit tähän "laukkuun" miehen työpaikalta. Muuten joutuisivat roskiin. Keskiviikona meille ehkä jo näytetään mallia kuinka kaffepussilaukku kasataan. Kivaa.

Ja keskeneräiset käsityöt...

Olen aina ajatellut olevani aika tavallinen. Samoin olen ajatellut meidän toimivan monessa asiassa aika tavalliseen tapaan. Joissain asioissa ehkä hieman ekologisemmin, mutta kuitenkin ihan normaalin rajoissa. Sitten on hörhöasteikolla, kun ollaan täysin omavaraisia, lapset kotikoulussa jne...  Minusta olemme siis varsin tavallinen perhe.  Minua ympäröi ilmeisesti aika samoin ajattelevien ihmisten piiri ja toisaalta suvaitsevien ihmisten piiri, toisilla on lapsia ja toisilla ei. Vaikka monia asioita tehdään eritavoin, kaikki ovat sinut omien valintojensa kanssa ja toisten tekemiset ei häiritse, vaikka ne poikkeaisi omista. Yksikin hyvä ystävä käytti samanikäisen esikoisensa kanssa (kuin meidän esikko) kertakäyttövaippoja ja me kestoja. Kumpikin oli tyytyväisiä ja kumpikaan ei paasannut toiselle asiasta. Vaipat vaihdettiin vauvoille vieretysten ja ihmeteltiin hyvässä hengessä toistemme ratkaisuja.

Mutta sitten aina lähdettäessä suureen maailmaan herään todellisuuteen. On asioita joita ei saa sanoa ääneen. Kestovaipat, 6kk täysimetys, taaperoimetys ja kotiäitiys, näitä olen oppinut jo varomaan tässä 4,5 vuoden taipaleellani. Nämähän ovat suoraa arvostelua kertakäyttövaipoille, pulloruokinnalle ja päivähoidolle.  Meilläkin lapset menevät aikanaan hoitoon, meillä on molemmilla käytetty myös kertakäyttövaippoja, ei paljon mutta käytetty kuitenkin, no tuttipullosta ei ole juonut kuin esikko keskolassa, mutta kaikki nyt varmaan ymmärsi pointin. Ne ovat meidän valintoja, en suinkaan odota niitä muilta. Mutta se mitä odotan on yhtäläinen arvostus omille valinnoille. Kotiäityis nähdään suurena uhrauksena. Kestovaipat ja imetys puolestaan pätemisenä. Vaikka oikeasti kotiäitiys lähtee omasta halusta hoitaa lapset kotona, kestovaipat lähti alkujaan puhtaasti ekologisuudesta ja imetys helppoudesta. Onneksi kestovaipat ovat viime vuosina yleistyneet niin, että niistä voi jo nykyisin puhua lähes normaalista. Ihanaa. Enää listalle jää kotiäitiys ja imetys.

Mutta lähiaikoina olen huomannut tuon listan kasvavan muutamilla hassuilla uusilla asioilla. Soivien muovilelujen, tavallisten muovilelujen ja muoviastioiden välttely on lähes yhtä arka aihe keskustella kuin aiemman listan asiat. Meillä lapset ovat viimeiset pari vuotta syöneet ihan tavallisista astioista eli kuopus jo aloittaessaan kiinteät. Ja noita muovileluja jotenkin kammoan monestakin syystä, vaikka niitä meiltä löytyykin. Epäekoligisuus, valmistusmaan työolosuhteet, mahdollinen lapsityövoima, muoveista liukenevat aineet lapseen, hankaluus hävittäää jne. Samoin muoviastioista ruokaan liukenevat aineet. Mutta näitä ei kannata vieraammassa porukassa sanoa ääneen, saa hauskoja silmänpyörityksiä osakseen. Ja tietysti taas yritetään päteä ja neuvoa kuinka toisten kuuluu elää. Eihän se oikeasti näin ole vaan taas tämä on meidän tavallista elämää. Mies ei ole näin fanaattinen muovin suhteen, enkä minäkään muutakuin ajatuksen tasolla. Ehkä tulevaisuudessa meiltä ei löydy yhtään muoviastiaa tai lelua. Mutta nyt siis löytyy muoviastioita, vaikka ruokailuastiat ovat tavallisia ja samoin löytyy muovisia leluja. Meillä lapset syövät aivan normaaleista astioista ja eivät ole ihmeellistä kyllä saaneet rikki kuin korkeintaan yhden lautasen. Samassa ajassa on taidettu miehen kanssa hajottaa enemmän astioita. Ja kerhoissa tai kyläillessä lapset juovat ihan tarkkaan niistä astioista, jotka tarjolla ovat. Eli tämä ei haittaa muiden elämää kuin omaamme. Mutta jännä huomata, että perheellisenä on paljon hyss hyss asioita.

Ja taitaa olla myös muutamia asioita, joita ei parane edes ajatelle ottavansa puheeksi. Lapsien lisäksi, kun myös minä olen kestoillut jo useamman vuoden.

Mutta asia joka minua hiukan mietityttää jo nyt. Sitten kun esikko menee kouluun... Esikolle tämä on normaalia elämää ja ei osaa sitä ihmetellä. Aivan kuin tietysti meillekin. Jos saa osakseen samanlaista silmienpyörittelyä kuin itse niin se tuntuu hiukan pahalta. Mutta toivotaan, että meitä tavallisia on sitten muitakin samassa koulussa.

Ostin kirpparilta tuon örkkipaidan (oli toppi) ja leikkasin vaan olkapäiltä narut pois ja omasta vanhasta paidasta hihat kiinni örkkipaitaan. Maailman helpoin paita on valmis.

Onnenapilat ennen...

Ja jälkeen...

Eivät nuo tinalle vedä vertoja, mutta onneksi lapsilla ei ole vertailupohjaa. Joten onnenapilat jäävät meillä uudenvuoden tinaksi. Jostain on luovuttava, jos ei halua lyijyä sulatella ja höyryjä haistella. Ihan toimivaa ja ennustaminen onnistuu. Lapset tykkäsivät valaa mehiläisvahaa ja esikko sai ensimmäistä kertaa valvoa siihen asti kun raketit oikeasti ammutaan. Itse ei raketteja ostettu, mutta muut niitä lähistöllä ahkeraan paukuttelivat. Käytiin esikon kanssa ihanassa kuutamossa raketteja katselemassa. Maa oli luminen ja kuu valaisi maiseman valoisammaksi kuin marraskuun pimeimpinä päivinä. Ja yhden uudenvuoden lupauksen tavallaan tein. Yritän enemmän juhlistaa näitä vuosien varrelle sijoittuvia juhlia. Esikko alkaa olla jo sen ikäinen, että osaa odottaa juhlia. Kuten nyt odotti uutta vuotta, sai valvoa pitkään, valaa "tinat" ja mennä ulos katsomaan raketteja. Ja vanhoja tähtisädetikkujakan löytyi vielä kaapista. Ja ne poltettiin loppuun. Mitähän kivaa sitä keksisi rakettien ja tähtisädetikkujen tilalle. Voisi olla jotain aivan erilaistakin. Täytyy jotain keksiä.

Meillä oli tietokone korjauksessa ja äkkiä sitä on tähän härveliin koukuttunut, ihan äkkiä käyn kurkkaamassa säätä, uutisia, blogeja... Ai niin se tietokone on huollossa. On se outoa, tähän omaan blogiin on vaan koukuttunut, on niin kiva selvitellä ajatuksiaan johonkin. Voisihan sitä tietysti pöytälaatikkoon kirjoittaa, mutta ei se ole sama. Ja nyt lähiaikoina on ollut voimat niin vähissä, että on on tainnut eniten olla noita kirpparilöytöjä. Tai ei ehkä voimatkaan niin vähissä, vaan vielä enemmän aika kortilla, kiireinen syksy.

Miettisin jo aiemmin, että on ollut kiva tapa valaa uudenvuoden tinat ja niistä ennustaa tulevaa. Mutta aikamoista myrkkyähän nuo ovat. Mutta se ennustaminen vaan on niin hauskaa. Ja miettisin, mahtaako meillä olla vanhoja tinoja jossain. Mutta pesuainepurkkien täyttömatkalla kaupasta löytyi onnenapilat. Mehiläisvahasta valmistetut onnenapilat. "Sulata vaha kauhassa ja kaada kylmään veteen, niin kuvio muodostuu veden pinnalle."  Valmistaja Mesila isä & poika. Ei varmaan samanlaisia kuvioita kuin tinasta, mutta testataan tänä vuonna näitä. Jos vaan mitenkään toimivat niin olisi ekologinen vaihtoehto tinalle ja ennustaminen voisi jatkua ainakin hyvällä omallatunnolla.

Meillä on tänä vuonna ollut aika kierrätysvoittoiset lahjat. Osittain johtuen ihan siitä, että rahat on vähissä. Periaatteessa rahaa kyllä tilillä on, mutta tarkoitus käyttää taloon. Ja ehkä eniten johtuen siitä, että aikaa eikä haluakaan ole ollut kulkea kaupoissa. Kaikki lahjat on ostettu kirpparilta, tehty itse tai ostettu täältä landelta tai joulumyyjäisistä.

Anoppi sai tämän tuopin. Oli itse toivonut, että jos kirpparilla osuu eteen niin ostakaa hänelle, niin maksaa takaisin. Mutta kun löydettiin niin ostettiin joululahjajemmaan. Ilmeisesti oli oikeanlainen.

Miehelle tein Mambosta lapaset. Oli vieläpä tarjouslankaa. Mies kyllä joutui näitä matkan varrella sovittelemaan. Pikkusiskolle piti myös tehdä, mutta en ehtinyt, joten pikkusisko sai vaan langat. Taitaa osata tehdä itse hienommat. Ostettiin paikallisesta lankakaupasta huopuvaa villalankaa ja monta ihanaa ohjetta lapasiin.  Nämä miehen lapaset ovat kyllä lapion kokoiset, mutta miehellä on isot kädet, joten ihan sopivat ovat.

Isovanhemmat ja osa kummeista sai esikon tai kuopuksen tekemät valokuvakehykset. Esikon tekemät olivat hiukan hienompia. Kuvassa oleva on esikon tekemä. Ne kummit ketkä jäivät ilman saavat omansa vähän joulun jälkeen. En viitsinyt lähettää, kun ajattelin nappien olevan irrallaan paketin saapuessa. Ja saatiin valmiiksi niin myöhään, ettei päässyt enää muiden pakettien autokyytiin. Kohta tarvitaan lisää nappeja kirpparilta.

Pannunalusia tein sitten kuitenkin useammalle. Se aiemmin esittelemäni meni kaverille tuparilahjaksi. Taisin tehdä kolme pannunalustaa lahjaksi. Ilmeisesti aika kestäviä ovat kun kuopuksen käsittelyn ainakin kestivät. Näitä on mukavaa taitella.

Esikon "Pörrin" olenkin jo aiemmin esitellyt. Mutta esikko tykkäsi kovasti. Ei pahan hintainen lahja kirpparilta 1€.

Pienin kummityttö sai myös kierrätetyn lahjan. Bodi kirpparilta, toivottavasti sopii. Norsun tein itse kummitytön toiselle norsulle kaveriksi. Ja ruokalapun ostin joulumyyjäisistä, jos ei kummitytölle niin vaikka kummitytön nukelle.

Lisäksi meiltä lähti lahjoiksi vielä uusia pyyhkeitä, lankoja, kirja, legopaketti, karkkia, lapaset  ja kynttilöitä sekä esikolle vähän vaatetta. Sekä kirpparilta miehelle ja esikolle peli, kirjoja mummolle ja esikolle. Ehkä jotain muutakin, mutta aika hyvin täältä maaltakin löytyy lahjoja, ei tarvitse lähteä kaupunkiin eikä superhypermarkettiin. Kivaa, täytyy muistaa ensi vuonnakin, ei pääse joulustressi yllättämään kun lahjojen osto onnistuu täältä läheltä.

Ja todennäköisesti käytetään kaikki säästöt taloon. Katsotaan mihin asti saadaan taloa teetettyä. On niin väsy, ensimmäiset kolme päivää pitkään aikaan, kun ei olla puuhommissa, talolla, purkuhommissa... Varsinkin kun talon  valmistumisen jälkeen on vielä lisää purettavaa.

Kerrankin täällä on lunta joulun tienoolla ja pakkasta. On luisteltu, hiihdetty, pulkkailtu, kolattu pihaa. Olisi ehkä ollut syytä myös siivota, paketoida lahjoja ja muuta, mutta kun ilmat ovat näin ihania niin voihan kaiken muun jättää viimeiseen tippaan. No ehkä joulun jälkeen on taas hyvät ilmat haravoida, kuten aiempina vuosina. Joteon otettava ilo irti lumesta ja pakkasista.

Kattotiilet siinä kauniina taustana. Mutta ilma on ollut aivan mahtava. Voi kunpa tulevaisuudessakin olisi vielä lumisia jouluja. Kerrankin haluaisin uskoa salaliittoteorioihin, ei ilmasto oikeasti lämpeä, se on vaan salaliitto viedä kansalaisilta rahat. Minä kyllä voisin valkeasta joulusta maksaakin. Ei yhtään tunnu joululta ja huomenna on kuitenkin jo jouluaatto. Outoa.

Pikkusisko oli saanut tehtyä Marimekon päärynäpaitaan reiän, joten pienensin paidan esikolle sopivaksi. Kaavana Jujun puffipaita. Paidassa oli vaan niin kapeat hihat, että piti hiukan sumplia. Mutta vaikka hihojen liitoskohta näyttää kuvassa hiukan hassulta, niin esikon päällä näyttää ihan normaalilta paidalta. Minä tykkään tästä kuosista ja ompelukin onnistui, niin tuli kiva paita esikolle. Marimekon paita kokoa M, olkaa hyvä.

Muutaman kankaan olen löytänyt kirpparilta. Tässä pyöreä joululiina.

Ja tässä verhon puolikas, olisi ollut toinenkin puolikas, mutta löytyi tahra ja jätin sitten ostamatta. Eiköhän tällekin jotain käyttöä keksi, näin yksikseenkin.

Verho ei ole kyllä noin harmaa, vaan hivenen ruskeaan vivahtava.

Joululahjoja on väsätty ja kierrätettynä ja muutama uutenakin ostettu, niitä ei vielä parane esitellä. Menee yllätykset muuten hukkaan. Kuopuksen mekko on vielä kesken. Taloon tulee juuri nyt räystäslautoja. Eli meillä on työmiehiä ollut koko alkuviikon. Kohta saadaan toivon mukaan jo tiilet katolle. Ja noin miljoona hommaa  on kesken, olisi jo pitänyt tehdä tai pitäisi tehdä. Mihinpä sitä kiire valmiissa maailmassa. Maanantaina saatiin sentään kaartiskuorma vietyä. Mihin nämä tunnit päivässä oikein katoavat.

Kuopukselle löytyi kirpparilta Aution neuleen pöksyt 110cm. Eivät kyllä ole niin isot, kun muuten menisivät vielä esikollekin. Ehkä metrin mittaiselle sopivat. Olivat minusta hieman kalliit, mutta näitä isompia froteisia vanhoja vaatteita jää minun haaviini ainakin varsin harvoin. Menevät odottelemaan kuopuksen kasvamista.

Kuvaa vaan kaikessa rauhassa...

Viikonloppuna kävin kuopuksen kanssa kahden kirpputorilla. Aika laiha saalis.

Lasten pussilakana ompeluksiin.

Pieni verho ompeluksiin.

Tyynyliina myöskin ompeluksiin.

Yöpaita esikolle sopivaan hintaan, 0.30€.

Sitten vielä pussilakana, ei miellytä näin silmääni, mutta johonkin joulujuttuihin ajattelin. Ja itselle vielä semmoinen tylsän tavallinen paita. Itsellä alkaa huomenna neljäs viikko kirpparipöytää ja reilusti ollaan plussan puolella. Nyt lähtee viimeinen viikko sitten käyntiin... Vielä ehtii kämppää tyhjentää ja johan sitä on tyhjennettykin. Huh.

Meidän taloon ei enään sada sisälle, hiukan luksusta. Räystäät työmiesten pitäisi vielä laittaa, sitten itselle jää kattotiilien latominen katolle. Nyt ei saada käsiteltyä noita räystäslautoja, kun on pakkasta. Mutta eiköhän nämä pakkaset kohta lopu tai sitten on mentävä lainaamaan jonkun autotallia. Sitten talo näyttääkin ulkopuolelta jo aika valmiilta. Samoin muutama ikkuna puuttuu paikaltaan ja ulko-ovet. Mies on tehnyt kävelysiltaa talon sisäkatolle vai miksiköhän sitä kutsutaan. Pääsee sitten myöhemmin puhallusmies puhaltamaan villat tuonne sisäkattoon. Ja muutenkin sitten kulkeminen onnistuu tuolla.

Kuvaa talon sisältä. Aivan reunassa on kylppärin, saunan ja kodinhoitohuoneen paikka. Siellä on tuota sepelin näköistä. Muuten tulee tuolla tuulettuvalla alapohjalla. Nyt ollaan suurimmat saatu siivottua tuolta talon alta. Täytyy vielä vähän tilata betonia noihin suurimpiin kuoppiin talon alla, kun muutamaan kohtaan vesi hiukan kerääntyy. Talon ulkopuolella kun ei ole vielä salaojitusta. Toivottavasti sitten ei enään muutenkaan kerääntyisi vettä talon alle. Kun saadaan talon alus vielä valmiiksi ja tuo kävelysilta, niin sitten alkaa tulla sisällekin jo jotain näkyvää. Meillä on ollut vähän naftisti nuo työmiehet paikalla nyt, vaikka toisin oli sovittu. Täytyy sanoa, että hiukan ärsyttää. Putkia odotellessa. Mukavia miehiä, ei siinä mitään, mutta odotellaan mihin sitä kiire on. Aika paljon puuta menee yhteen taloon. Puuta on muutenkin pyritty käyttämään niin paljon kuin mahdollista, toiset ei tykkää, mutta me on tykätty sekä ulkonäöllisesti, että noin niinkuin ekologisesti ja kotimaistakin vielä ja aika turvallinenkin materiaali, ei haittaa jos lapset on mukana auttamassa. Mutta huomaattekos ikkunat on jo paikoillaan, kohta pääsee mittailemaan verhoja. Ehkä ensin kuitenkin olisi syytä laittaa pellavat eristeiksi ikkunoiden väleihin ja ikkunoiden karmitkin ehkä vähän auttaisivat etteivät verhot lepattaisi niin kovasti. Laitettiin hirsien väliinkin pellanauhaa, vaikka semmoista muovinauhan tapaista nykyisin kai yleensä käytetään. Punamulta vähän houkuttaisi ulkomaaliksi, jos talo maalataan. Minä voisin jättää kokonaan maalaamatta, mutta katsellaan jos kehikko jää kovin kuraiseksi tai jos mies haluaa punaisen tuvan ja perunamaan. Mutta minä haluan sitten punaisen  talon. Mutta se on sitten muutaman vuoden kulutua.

Jotain editystä sentään on tapahtunut. Edelliskesänä samassa kohdin näytti tältä.

Ja tältä.

Ja viime keänä tältä. Hidastahan tämä on lasten kanssa, mutta pikkuhiljaa. Tosin jos oltaisiin rikkaita niin... mutta kun ei olla niin itse on tehtävä niin paljon kuin kykenee.

Ihanaa muutamana päivänä ei ole satanut vettä. Huvittaa jopa ulkoilla. Ihanaa.

Muutamia kankaita on löytynyt.

Sydänkankaita ihailin jo pitkään paikallisella kirpputorilla. Hintaa vain oli liikaa 4€ kappaleelta. Näitä oli siis kolme aika isoa palaa. Kun hyllyyn ilmestyi -50%, niin sitten raaskisin jo ostaa. Yhteensä kuudella eurolla iso pino hyväkuntoista ihanaista sydänkangasta.

Sitten vielä hyväkuntoinen pöytäliina.

Esikolle vielä essu. Ei ihan kotikontujen kirppareilla olisi ollut tarjolla myös 30€ hienot verhot ja 26€ varsin kulunut nallemakuupussi. Olisin voinut hyväkuntoisesta nallemakuupussista maksaakin tuon hinnan, mutta en sentään kuluneesta. Varsinkaan kun meiltä löytyy jo yksi tuollainen ihanuus. Lahjaksikaan en noin kulunutta halunnut ostaa. Noilla hinnoilla varmaan pysyvätkin pitkään myynnissä. No onneksi vielä löytyy ihanuuksia sopuisaankin hintaan. Täällä tuntuu nyt olevan pelkkiä kirpputorilöytöjä... Saisiko päivään muutaman tunnin lisää, mielellään semmoisia tunteja kun lapset nukkuvat... Liikaa hommia, ei tiedä mistä aloittaisi.

Kun tosiaan on se kirppispöytä itsellä vieläkin siellä kirpparilla, niin tulee poikettua ahkeraan. Huomenna alkaa kolmas viikko ja voitolla ollaan jo vaikka miinustetaan kolmen viikon pöytävuokra. Mutta pientä voittoa parempaa on se, että nyt tuntuu että tavaraa on kotona jo hiukan vähemmän. Ja vielä ainakin viikko aikaa tyhjentää kämppää lisää. Ja miehellä on vihdoin ja viimein viikon "loma". Niin paljon ylitöitä, että viikon saa lomailla. Talolla on tapahtunut kolmessa päivässä enemmän kuin viimeisen kuukauden aikana yhteensä. Näin niinkuin meidän töiden osalta.

Mutta verhot löytyivät kirpputorilta.

Aika pitkät verhot, luulen että ovat riittävän pitkät uuteen taloon.

Ja esikolle hyväkuntoisia sukkiksia. Ihanat nuo sydänkuvioiset. Nyt on kuukauden aikana löytynyt kivasti täytettä esikon vaatekaappiin. Esikolle kun löytää huomattavasti vähemmän vaatetta kuin kuopukselle.

Ulkona on niin pimeää ja minua väsyttää. Voisin nukkua jouluun asti. Tänään sentään päästiin aamupäivällä kävelylle, kun kerrankin ei satanut. Nyt varmaan jo taas sataa. Hiukan ankeaa keliä. Taidan muuttaa Espanjaan tai Suomen pohjoiseen, mihin vaan missä on valoa tai lunta. Väittäköön kuka vaan ilmastonmuutoksen olevan vaikka millainen salaliittoteoria, ihmisten rahoja siinä vain kerätään. Mutta eivät minun lapsuuteni syyskuu, marraskuu, joulukuu ja tammikuu olleet haravointikeleiksi soveltuvia kuukausia. Olemme ainakin muutamana edellisenä vuonna haravoineet joulun ja uudenvuoden välisinä päivinä. No perinne se on sekin. Mutta pienen aasinsillan kautta uudenvuoden lupauksiin. Olen miettinyt, että taidan koota kaiken vuoden ajalta uutena ostetun omaan kategoriaan, en kuvin kaikkia, mutta ainakin sanallisesti. Kaiken mitä meidän perhe ostaa uutena vuonna 2010. Emme osta nytkään paljon uutena, mutta olisi aika hauska tietää paljonko vuoden aikana oikeasti tulee ostettua tavaraa uutena vanhempien ja kahden leikki-ikäisen perheessä. Näin meidän perheen kohdalla. Ruoka poislukien sekä rakennustarvikkeet. Mutta kaiken muun langat, kankaat, lelut, vaatteet, jalkineet, harrastusvälineet, kemikaalit, kaikki. Ai miten niin ekologista omaatuntoani nipistelee uuden talon rakentaminen. Vaikka siinä jonkin verran on ekologisuutta pohdittukin. Tokikaan vielä kaikki viime uudenvuoden lupauksetkaan eivät ole toteutettuna. Noloimpana, meille tulee edelleen mainospostia. Mutta kun mainoksissa on hyviä rakennustarviketarjouksia. Kun talo on valmis niin lupaan...

Tämä pimeys masentaa, mutta onneksi kirpputoreilla on valot. Meidän pöydästä on kivasti saatu tavaraa myytyä ja osa lastenvaatteista lähti muuten vaan hyväntekeväisyyteen. Piti saada tilaa pöytään niin lastenvaatteita lähti ensikotiin tai Venäjälle. Ja kaikki loputkin myymättömät lastenvaatteet lähtevät saamaan paikkaan. Mutta mies on (taas) tehnyt pitkää päivää töissä ja minä halusin mennä jonnekin ihan yksin. Yllättäen poikkesin kirpparille.

Jouluinen pöytäliina. Kaikki muut paitsi viimeinen löytö olivat -50%.

Tuo salama saa niin rumiksi nuo värit, mutta tässä hiukan lähempänä totuutta.

Itselle mekko, kuopus avustaa.

Esikolle joululahjaksi kirja, toinen kirpulta ostettu kirja on jo paketissa.

Sitten tämä ihanainen apina esikolle joululahjaksi. Shhh, ei kuiskaustakaan esikolle. Esikko toivoi isoa Monchhichi-apinaa jo viime jouluksi, mutta silloin ei löytynyt mistään. Nyt löytyi. Toivottavasti kukaan ei nähnyt ikihymyä naamallani, kun kuljin tämä kainalossa kirpputorin käytäviä pitkin.

Kun näin tämän päätin, että voin maksaa pikkuisen enemmän, on niin ihana. Olen pyöritellyt vastaavaa paikallisella kirppiksellä suolaiseen hintaa kädessäni. Oli "tilauksesta" menossa jollekin silloin. Mutta tämä maksoi 1€.

Apinaperhe, yksi keskikokoinen silmäpuoli on hukassa. Varmaan jemmassa vaihtoleluissa yläkerrassa.

Kaikkea sitä ihminen kaappeihinsa jemmaakin. Mutta tässä pieni otanta lähikirppikselle matkaavista. Osa omista kaapeista, osa mummon kaapeista. Toivotaan, että menee kaupaksi. Ainakaan takaisin ei tuoda mitään.

Mutta tässä on taas se huono puoli, että kirppiksellä tulee käytyä varsin usein. Eilen sitten käytiin muuten vaan pyörähtämässä ja tänään vietiin mummon kanssa osa tavaroista myyntiin. Jotenkin vapauttavaa viedä turhia tavaroita myyntiin. Tuskin mitään suuria voittoja saadaan, mutta kunhan ei tappiolle jäädä.

Kaverin pöydästä Ruskovillan haalari. Pieni reikä, mutta 4€ hinta ei ollut paha. Kuopukselle täksi talveksi, katsellaan jos mahtuu myöhemminkin. Kivaa kun on kaksi villapukua, niin saa toisen pestyä ilman ongelmia ja jos puku on kastunut niin ehtii kunnolla kuivumaan. Kuopuksen entinen varapuku alkoikin olemaan pieni ja se lähti kirpputorille etsimään uutta omistajaa. Ja tämä on niin paljon paremman mallinen kuopukselle.

Esikko ihastui näihin. Nukelle vaatteeksi. Samaisesta pöydästä.

Kuopukselle toppahousut.

Esikolle Me&I :n paita.

Esikolle hiukan reilun kokoinen POPin paita. Menee odottamaan, että esikko kasvaa.

Ja vielä Legoja. Ei mitään huippuedullista, mutta sitäkin tarpeellisempaa.

Ei siitä pääse mihinkään. Mun vauva on kasvanut. Pienet vaatteet lähtevät aikanaan kirpputorille. Mutta hienoimmat laitoin säästöön. Eli nämä.

Miehen vanhat Tutta-tuotteen potkarit. Vetoketjun ystävä vaihtoi näihin ennen kuopuksen käyttöä.

Tutta-tuotteen mekko tai paitako tämä on.

Nanson pankkipaidat. Uudempaa ja vanhempaa Säästöpankkia. Kirpputorilta molemmat.

Uudempaa Tuttaa kirpputorilta aikoinaan kuopukselle ostettu.

Raitapökätkin laitoin säästöön.

Samoin apilapökät.

Kuten myös ihanaiset ampiaspökät. Esikolla lähes jatkuvassa käytössä, kuopuksella selvästi vähäisemmässä käytössä.

Kasvanut vauva laulelee. Vaikkei laulella osaa. Pienen kynttilän sytytän.... Ainakin leikki on jäänyt muistiin. Toimi myös kuvausavustajana. Aurinkofiltti pääsi kuopuksen leikkeihin. Äidin oli tyytyminen nallepeittoon. Ja kuvaus saattoi jatkua.

Ja kuten niin moni muukin, joka pyrkii ostamaan paljon käytettynä. Minäkin sorruin uusiin lastenvaatteisiin...

Pahuksen Tutan juhlamallisto ja vielä froteisena. Olen ostanut kuopukselle uutena kaksi bodia Lindexin alesta, kolmet haalarihousut Meandilta ja kesäksi kengät. Tietysti ollaan lahjaksi saatu uutta vaatetta, mutta on pysyny ostelu hallinnassa. Mutta nyt ostin sitten neljä haalaria kuopukselle, siis neljä. Isoimmat koot ruskeasta 74 ja 86 ja isoimmat koot punaisesta 80 ja 92. Tai oikeastaan mummo osti jouluksi nuo isommat koot, mutta nyt lähti hiukan lapasesta.

On se vaan hieno kuosi. Hyvin mahtuu kuopukselle 74cm puku. Vihreäkin olisi hieno, mutta onneksi ei ollut vihreitä myynnissä. Kolmannesta kaupasta jopa jo löytyi... Jos kuitenkin vihreisiin vahingossa törmäisin. Ei, ei ja ei. En ainakaan lähde etsimään, mutta jos vastaan tulisi niin... Ei, ei ja ei....

Muiden innoittamana minäkin esittelen vähän kankaitani. Minun lemppareita. Muutkin kankaat ovat kivoja, mutta nämä vanhat ja uudemmat lastenkankaat ovat kyllä ehdottomia lemppareita.

Eemeli paikalliselta kirpputorilta. Pakattuna muiden kankaiden kaveriksi. Osan laitoin takaisin kiertoon. Siis ne ei retrot. Ja yhden retronkin laitoin kiertoon, kun ei omaa silmää hivellyt. Harvoin myyn eteenpäin, yleensä jätän vaan ostamatta, mutta Eemeli oli saatava. Tätä on aika iso palanen. Lakanaksi liian leveä ja lyhyt. Tylsästi kaapissa, vielä.

Illan hämärtyessä kuvanlaatu huononee. En tiedä onko uutta vai vanhaa kangasta. Mutta reunassa lukee Fin-Helen, iso pala ihanaa kangasta. Eemelin tapaan ei sovi lakanaksi mallinsa vuoksi. Ehkä verhoksi, vain lastenhuone puuttuu. Ehkä jo ensi kesänä pääsee pois kaapista.

Ihan uuttakin kangasta väliin. Mummo maksoi palan Henni Mustokorven Ketut ja karhut joustofroteeta. Ajattelin ommella esikolle housuja, niitä kun ei tahdo käytettynä oikein löytyä. Ainakaan mitään hienoja. Ja vanhat housut ovat oudosti kesän aikana lyhentyneet.

Paprikat ovat koko kesän pysyneet hoidossamme hengissä. On todellakin pienoinen ihme. Olivat kesän ulkona. Olihan ne otettava sisälle kasvamaan ennen yöpakkasia. Kukkalauta ostettiin ja mies kiinnitti sen tuohon ikkunan eteen. Ja esikon kanssa laitettiin paprikat suojapurkkeihin. Siemenet otettiin tavallisesta punaisesta paprikasta. Katsellaan miten pysyvät hengissä. Nyt ainakin näyttävät oikein somilta kukkaludalla ja vanhan ompelukoneen vieressä. Ja huonoimmat jätin vielä ulos.

Eilen seisoessani kuralätäkössä sukkani alkoi kastua. Ensin tarkistin etten ollut kävellyt liian vauhdikkaasti kuralätäkköön. En ollut. Juuri yläasteella ostetut saappaani olivat hajonneet. Pohdin jo viime syksynä saappaiden ostamista. Mutta en löytänyt kotimaisia, joten en periaatteestakaan ostanut. Olisin halunnut semmoiset hienot toiset  hienostelusaappaat. Mutta en sitten ostanut, kun ei löytynyt kotimaisia ja ajattelin että sitten on pärjättävä yksillä. Yleensä erittäin kuraisilla. Olisi ollut tarvetta vaikka kerhoon pukea hieman vähemmän kuraiset saappaat.

Kalliota pestessä kumisaappaat ovat hyvinkin tarpeelliset, joten tänään lähdettiin sitten ostamaan kumisaappaita. Vaikka sitten niitä ei kotimaisia.

Kerrankin yllätyin iloisesti. Kotimaiset Sievin saappaat.

Nyt kelpaa taas pestä kalliota. Toivotaan että nämä sitten kestävät. Olivat nimittäin kalliimmat kuin ne ei kotimaiset. Hassu sattuma, myös esikon saapas hajosi eilen. Esikolla onneksi on vielä meille käytettynä tuulleet sopivat saappaat. Onneksi. Kallista tämä rakentaminen.

Tuo mies sai äärettömän hyvän idean sunnuntaina. Lähdetään lintutornille bongailemaan lintuja. Ja sinnehän sitten lähdettiin pyöräilemään. Matkaa reilut 10 kilometriä suuntaansa. Lapset pyörän peräkärryyn ja eikun menoksi. Reissu meni oikein hyvin ja perillä oli kaunista metsää ja löytyi se lintutornikin. Lintuja vain taitaa näkyä paremmin omalla pihalla... Ei taida olla paras aika lintujen bongailuun, mutta meren jäältä bongailtiin hiihtäjiä, pilkkijöitä ja moottorikelkka.

Kotonakin olisi ollut paljon hommia. Viime kesänä kaadettuja puita on vieläkin iso pino pihalla, vaikka vajassakin niitä on jo paljon. Ehkä ensi viikonloppuna taas jatketaan. Esikon mielestä parasta reissussa taisi olla eväät. Ja kuopuskin söi innoissaan banaania lintutornissa.

Sitten jo monta viikkoa sitten valmistunut pieni virkattu matto.

Miehen ja minun vanhoista paidoista. Tämän virkkaaminen oli hauskaa. Ja erinomaista kierrätystä vanhoille paidoille. Vielä kun keksin matolle jonkin sopivan paikan...

Käytiin eilen pitkästä aikaa kaupungilla. Ostin itselleni käytetyn saumurin.

Ja innolla tietysti testailin heti. Kuopukselle taaempana näkyvät raidalliset lisäimut harson väliin. Esikkokin on jo muutaman kerran kommentoinut kuopuksen lisäimuja: äitin tarttis ommella uusia vanhat on vähän jo rikki ja jatkaa niiden laittamista kuivumaan. Ja käytiin kylässä viikonloppuna ja minua hiukan hävetti kaivaa toisesta harsosta todella rikkinäistä lisäimua toiseen imuksi. Päikkäreille piti saada paksumpi vaippa. Ei tainnut innostaa kestojen pariin pienen vauvan äitiä meidän komiat kestot... Muumit toimittavat talouspaperin virkaa. Meillä ei ole moneen vuoteen enään ollut talouspaperia muutenkaan. Vanhat pyyhkeet saivat lisää käyttöikää. Raitapyyhkeen käytin loppuun, laitoin sitä myös tilkkupeiton sisälle, anopin miehen vanha. Muumipyyhe kirpputorilta, alkoi hajoamaan saumoistaan.

Löysin joskus aikoja sitten kirpputorilta Nanson paidan koossa L. Paita oli liian suuri. Pienensin paitaa hiukan turhan ronskisti. Mutta tänään ollut käytössä ja varsin mukava päällä. Saumuri toimi edelleen moitteettomasti.

Kaupunkireissulta ostin myös Jukka puulelujen helistimen kuopukselle ja kyselin myyjältä saman valmistajan aakkospalikoita. Ovat kuulemma sitten kalliita, lupasi kuitenkin kysellä niitä. Jos minä ostan lapsilleni uusia leluja kerran tai kaksi vuodessa, niin minulle on liki aivan sama mitä maksavat. Hyllystä kuulemma löytyy toisen valmistajan aakkospalikoita, mutta minä haluan kotimaisia (kalliita) palikoita. Kiitos. Saatiin miehen kanssa hyvät naurut kotimatkalla tämän myyjän sanomisista... Aiemmin olen metsästänyt tätä helistintä kolmesta eri lelukaupasta.